11.5. - 23.5. 14 St.Martin - Bermuda
Tuulet toi tänne Bermudalle, onneksi, huisin hieno paikka !
Matkaan meni 6 vuorokautta ja oli mukavin "ylitys" tähän mennessä. Sopiva sivutuuli ja aallokko maltillista. Täysikuu valaisi yöt ja saatiin omat vahtivuorot ( 3 h ) aina munakellon kanssa torkuttua, joten univelkaa ei tullut.
Täällä on ilma vielä lämmin, mutta ei kuuma. Luonto erikoista ja värikästä. Kaikki paikat siistiä ja vanhat talot kunnostettu viimeisen päälle. Tunnelma rento ja kaikki tervehtivät toisiaan, todella ihania ihmisiä joka paikassa.
Leikitty oikeita turisteja ja tehty retkiä kävellen, bussilla ja lautalla. Kuvatkin sitten tällä kertaa oikeita turistikuvia.
Tästä menee usein yli matalapaineita ja nyt yksi sellainen yllä, joten matkaa jatketaan ensi viikolla.
Mummouutisiin kuuluu, että Tomas kävelee kohta, Toukosta on tullut oikea ruojake, mutta Topi on onneksi kilttinä ainakin vielä :)
Talot upeita, tässä fillari talo
Rannikon kivikkoa, joka jatkuu pitkälle ympäri saarta. Tänne oli navikoitava tarkkaan.
Suomalaiset ovat vallanneet Bermudan, lauttaretkellä pääkaupunki Hamiltoniin.
Miehistöt veneistä; S/Y Ironside, S/Y Meriida, S/Y Melina, S/Y Zara ja S/Y Paloma X.
St. George, satama jossa oltiin.
Dockyardin "takassa"
Puistopicnikillä Hamiltonissa
Hamiltonin Katedraali
perjantai 23. toukokuuta 2014
lauantai 10. toukokuuta 2014
29.4.- 10.4.14 Nevis - St. Barthelemy - Ile Fourchue - St.Martin ja lähtö Atlannin ylitykseen
Karibian kierros on nyt ohi ja mieli haikea. Paljon on nähty, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kaikki saaret ovat olleet erilaisia; luonto, tunnelma, ihmiset, jopa saaret tuoksuvat erilaiselta niitä lähestyessä. Monet saarista kuuluvat vielä entisille valloittajilleen mm. Ranskalle, Englannille ja Hollannille ja osa on itsenäistynyt. Historiat saarilla ovat mielenkiintoisia esim. St.Barts, joka oli 1784 - 1878 kuulunut Ruotsille! Saarella on vieläkin ruotsin kielisiä katujen nimiä ja talot kuin saaristosta, tosin vähän värikkäämpiä.
Paluu Suomeen on edessä. Paljon oli suunnitelmia tänne tullessa; Tyynimeri, Brasilia, toinen kausi täällä, mutta aikaa olisi tarvittu paljon, paljon enemmän, kuin nyt on mahdollista. Veneen jättäminen tänne ei myöskään tunnu mielekkäältä, kun paluuaikataulusta ei ole tietoa. Aikatauluja täällä ei pitäisi olla.
Jää nyt sitten onneksi vielä jotain josta haaveilla pimeinä talvi-iltoina.
Edessä on haastetta; Azoreille on 2200 mailia ja keli voi olla myräkästä täysin tyyneen. Ensin mennään suoraan pohjoiseen, tuulia hakemaan. Polttoainetta riittää 700 mailille, joten tuulia päin on mentävä myräköiden uhallakin. Eli viikon päästä kylmenee, villatamineet on purettu vakuumeista, missä olivat säilyneet onneksi hyvin.
Mummouutisiin siis kuuluu, että mummo palaa mummoilun ja työn pariin. Tomas on jo Suomessa ja Topi ja Touko rakentavat terassia kesäiltoja varten. Tätin Veeti oli kasvanut nelivuotistarkastuksessa 110 senttiseksi !
Lähtö on hu tai ma, täällä on ollut sateista ja ensimmäiset Karibian ukkosetkin jyrähdelleet.
Spottia laitetaan joka päivä, joten sieltä voi seurata matkan edistymistä.
Seuraava päivitys siis toivottavasti noin kolmen viikon päästä, molempia jännittää kovasti!
Purjehduskisoja Antigualla riittää joka viikolle huhtikuussa.
Ile Fourchue oli karun kaunis asumaton saari, vuohet olivat aikanaan syöneet sen putipuhtaaksi ja vasta nyt oli alkanut vähän vihreää kasvamaan.
Lähtösatamassa, meidän vasemmalla puolella s/y Zara, lisäksi samoihin aikoihin täältä lähtee suomalaisia s/y Ironside, s/y Merida ja upean maapallon kierron tehnyt s/y Melina
Karibian kierros on nyt ohi ja mieli haikea. Paljon on nähty, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kaikki saaret ovat olleet erilaisia; luonto, tunnelma, ihmiset, jopa saaret tuoksuvat erilaiselta niitä lähestyessä. Monet saarista kuuluvat vielä entisille valloittajilleen mm. Ranskalle, Englannille ja Hollannille ja osa on itsenäistynyt. Historiat saarilla ovat mielenkiintoisia esim. St.Barts, joka oli 1784 - 1878 kuulunut Ruotsille! Saarella on vieläkin ruotsin kielisiä katujen nimiä ja talot kuin saaristosta, tosin vähän värikkäämpiä.
Paluu Suomeen on edessä. Paljon oli suunnitelmia tänne tullessa; Tyynimeri, Brasilia, toinen kausi täällä, mutta aikaa olisi tarvittu paljon, paljon enemmän, kuin nyt on mahdollista. Veneen jättäminen tänne ei myöskään tunnu mielekkäältä, kun paluuaikataulusta ei ole tietoa. Aikatauluja täällä ei pitäisi olla.
Jää nyt sitten onneksi vielä jotain josta haaveilla pimeinä talvi-iltoina.
Edessä on haastetta; Azoreille on 2200 mailia ja keli voi olla myräkästä täysin tyyneen. Ensin mennään suoraan pohjoiseen, tuulia hakemaan. Polttoainetta riittää 700 mailille, joten tuulia päin on mentävä myräköiden uhallakin. Eli viikon päästä kylmenee, villatamineet on purettu vakuumeista, missä olivat säilyneet onneksi hyvin.
Mummouutisiin siis kuuluu, että mummo palaa mummoilun ja työn pariin. Tomas on jo Suomessa ja Topi ja Touko rakentavat terassia kesäiltoja varten. Tätin Veeti oli kasvanut nelivuotistarkastuksessa 110 senttiseksi !
Lähtö on hu tai ma, täällä on ollut sateista ja ensimmäiset Karibian ukkosetkin jyrähdelleet.
Spottia laitetaan joka päivä, joten sieltä voi seurata matkan edistymistä.
Seuraava päivitys siis toivottavasti noin kolmen viikon päästä, molempia jännittää kovasti!
Purjehduskisoja Antigualla riittää joka viikolle huhtikuussa.
Ile Fourchue oli karun kaunis asumaton saari, vuohet olivat aikanaan syöneet sen putipuhtaaksi ja vasta nyt oli alkanut vähän vihreää kasvamaan.
Lähtösatamassa, meidän vasemmalla puolella s/y Zara, lisäksi samoihin aikoihin täältä lähtee suomalaisia s/y Ironside, s/y Merida ja upean maapallon kierron tehnyt s/y Melina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)