28.6. - 11.7.14 Matka Terseira - Guernsey ( Beaucette marina ) ja "lorun loppu"
Ylitys alkoi aurinkoisella, lämpimällä ja tyynellä säällä koneella ajaen. Terseira alkoi jäädä häämöttäen taakse. Isoja delfiinejä kävi saattamassa matkaan ja muutamia nukkuvia kilpikonnia lipui ohi, onneksi ei törmätty niihin. Sitten näkyi veneen sivulla todella iso delfiini ( niin aluksi luulin ), mutta se olikin valaan selkä! Kohta kaksi valasta ui veneen edestä ja ne siirtyivät taakse ja seurasivat meitä jonkun matkaa. Hienon näköisiä otuksia ja onneksi eivät tulleet tekemään lähempää tuttavuutta.
Puskettiin aluksi mahdollisimman pohjoiseen ja saatiinkin hyvät tuulet. Kryssikin oli miellyttävää loivassa aallokossa. S/Y Melina hävisi näkyvistä parin päivän jälkeen, mutta pidettiin yhteyttä säiden ja ym. tiedotusten suhteen. Kaikki tuulensuunnat ja purjevariaatiot tuli kokeiltua ja aivan hieno purjehduslegi tästä tuli, vain parina pv:nä noin puoli vrk.tta ajettiin koneella.
1200 nm ja 9 pv, sekä nappi ajoitus tähän marinaan, johon pääsee vain +-3 h HW (yläveden). Sisääntulo n. 8 m kapeasta väylästä kallioiden välistä mainingissa oli huima. Paikka on entinen saksalaisten sukellusveneiden tukikohta ja todella suojaisa. Pieni satama, satamakonttorirakennus ja sen alakerrassa kai saaren paras ravintola, muutamia taloja ja kasvihuoneita, ei muuta. Yllätys olikin, kun ravintolassa ensimmäinen tarjoilija kertoi äitinsä olevan suomalainen ja seuraava puolasta kotoisin oleva tarjoilija tuli ihmettelemään mitä suomalaiselle mäkihypylle on tapahtunut. Uskomattomin täällä kuulluista elämän tarinoista oli naapuriveneen englantilainen daami, joka oli viime keväänä jäänyt leskeksi, viidennen kerran! Oikea musta leski !
Ympyrä Atlannin kierrokselta on sulkeutunut, ohitimme tämän paikan noin vuosi sitten. Aikamoinen opintomatka tämä on ollut niin itseensä, purjehtimiseen ja moneen, moneen muuhun asiaan...
Tähän on hyvä lopettaa tämä blogi, koska paikat ja jutut alkavat toistaa itseään.
Kiitos kaikille seuranneille mielenkiinnosta, käyntejä blogissa oli tähän mennessä 12 458 kpl.
Aivan upeita ihmisiä täällä on tavattu ja kiitetään seurasta ja avusta Martiniquelta Aino ja Christian Retzartia sekä Simo Winteriä, sekä aivan uskomatonta määrää suomalaisia purjehtija seikkailijoita, joiden kanssa tavattiin ja osan matkaa yhdessä purjehdittiin. Suluissa seikkailun jatkajat ja blogin kirjoittajat.
S/Y Katariinan, Sinikka ja Ilkka ( blogi )
S/Y Panthera, Maiju ja Juha ( blogi ja seikkailu jatkuu syksyllä -14 Karibialla )
S/Y Calimera, Hanna ja Nikke ( blogi )
S/Y Zara, Iiris ja Hannu ( blogi )
S/Y Eclipse, Ali ja Masa
S/Y Ironside, Pirjo ja Masa
S/Y Dreamcatsher, Tanja ja Jani ( blogi ja seikkailevat ilman aikaisempaa purjehduskokemusta katamaraanilla tyynellä merellä, huimaa, rohkeaa menoa... )
S/Y Homeless, Jonnu ja Mikko
S/Y Moodi, Leila ja Jerry
S/Y Clipper nitehawk, Tuukka
S/Y Merida, Iida ja Masa (blogi )
S/Y Melina, Elina ja Ilkka ( upea maailmanympäri purjehdus blogi !)
Superkiitokset vielä säämies Pepelle Hankoon ja Pantheran Maijulle ja Juhalle, jotka pitivät meidät hyvissä säissä vaativilla ylityksillä.
Erikoiskiitokset X-yachtin Robille, joka väsymättä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa auttoi meitä koko matkan.
Syksyllä kunhan kotiin päästään yritän tehdä vielä koosteen kommelluksista, kokemuksista ja kuvista, että muistaisin sitten hurjia meritarinoita kertoa ja siksi siis omistan tämän blogin kaikille pikkupojille:
Veetille, Topille, Toukolle Ja Tomakselle.
Tuon verran vaan kerkesin valaasta saada kuvaan, jännitys kyllä vaikutti kuvaamisnopeuteen.
Tässä laivasulkeisia kanaalista. Meidän alus toi musta ja noin 6 nm näytti lähimmät alukset eli samanlainen laivameri oli koko ajan kauempana ympärillä. Lisäksi kalastaja alukset vaihtoivat koko ajan suuntaa. Ei paljon parina viimeisenä yönä nukuttu.
Huima sisääntulo Beaucette marinaan.
Aurinko laski aina pilveen ja "vihreä väläys" on siis vieläkin kokematta.
Mummomerellä
perjantai 11. heinäkuuta 2014
torstai 26. kesäkuuta 2014
26.6.14 Angra Do Heroismossa edelleen
Lähtö onkin vaikeaa, sää muuttuu joka pv ja nyt taas näytti, että oltaisiin heti jouduttu kylmiin, koviin pohjoistuuliin ja lähtöä lykättiin lauantaiksi, ainakin tänään näyttäisi siltä, että kelit silloin paranee. Samana päivänä lähtee myös Ironside ja Melina, Zara jää vielä odottelemaan uusia vantteja.
Viime blogista unohtui lähtötohinoissa mummouutiset;
Topista on kasvanut omatoiminen poika ja hyvä leikinohjaaja pikkuveli Toukolle, joka alkaa olla myös kova höpöttämään. Tomas kävelee jo reippaasti ja täyttää 2.7. 1 v, joten paljon, paljon Onnea Tomakselle silloin, koska mummo on varmaan taas merellä. Tätin Veeti ajelee kovasti mönkijällä, jos ei ole jäähyllä, on kuulemma vähän vaahteramäen eemelin vikaa :)
Kerrankin netti toimii täällä baarissa hyvin, kaikki nimittäin katsovat portugalin jalismatsia ja kaistoja on siis auki...
Terceidan seinätaidetta tässä.
Upeat hevoset ja ratsastajat härkäareenalla esittäytymässä.
Aina ei härän taltuttaminen onnistunut miesvoimin, pari kertaa pyörähteli miehiä sorkkien alla ja yksi vietiin paareilla pois areenalta, huimaa touhua !
Ettei olisi pelkkää härkää, niin tässä vielä kulkueen "prinsessa"
Lähtö onkin vaikeaa, sää muuttuu joka pv ja nyt taas näytti, että oltaisiin heti jouduttu kylmiin, koviin pohjoistuuliin ja lähtöä lykättiin lauantaiksi, ainakin tänään näyttäisi siltä, että kelit silloin paranee. Samana päivänä lähtee myös Ironside ja Melina, Zara jää vielä odottelemaan uusia vantteja.
Viime blogista unohtui lähtötohinoissa mummouutiset;
Topista on kasvanut omatoiminen poika ja hyvä leikinohjaaja pikkuveli Toukolle, joka alkaa olla myös kova höpöttämään. Tomas kävelee jo reippaasti ja täyttää 2.7. 1 v, joten paljon, paljon Onnea Tomakselle silloin, koska mummo on varmaan taas merellä. Tätin Veeti ajelee kovasti mönkijällä, jos ei ole jäähyllä, on kuulemma vähän vaahteramäen eemelin vikaa :)
Kerrankin netti toimii täällä baarissa hyvin, kaikki nimittäin katsovat portugalin jalismatsia ja kaistoja on siis auki...
Terceidan seinätaidetta tässä.
Upeat hevoset ja ratsastajat härkäareenalla esittäytymässä.
Aina ei härän taltuttaminen onnistunut miesvoimin, pari kertaa pyörähteli miehiä sorkkien alla ja yksi vietiin paareilla pois areenalta, huimaa touhua !
Ettei olisi pelkkää härkää, niin tässä vielä kulkueen "prinsessa"
keskiviikko 25. kesäkuuta 2014
25.6.14 Angra Do Heroismo, Terceida
Täällä Unescon suojelukaupungissa on aika hurahtanut nopeasti. Suojelukohteen 30 v juhlat kestävät 10 päivää ja ohjelmaa riittää joka päivälle. "Juhannustansseissakin" jaksettiin tanssia aamutunneille saakka, esiintymislava on tuossa parinsadan metrin päässä veneestä. Hieno kaupunki, hyvää ruokaa ja immeiset ystävällisiä, lämmintä, halpaa... Miten täältä voi lähteä pohjoiseen päin?
Tässä vielä Hortassa, purjehtijoiden maailman kuulussa Peter Cafe Sportissa, josta myös löytyi Kuopion Pursiseuran viiri, tuttuja nimiä oli ainakin Joke, Joni, Möykky jne...
Sateenkaari ja "merikarhu" matkalla Terceidaan
Toinen toistaan upeampia katuparaateja oli joka ilta, tuntui, että kaikki saaren asukkaat olivat mukana paraateissa, ketä oli yleisössä ?
Täällä ei härkäareenalla tapeta härkiä, niin mummokin pystyi katsomaan. Ratsastajat ja hevoset olivat huippu taitavia !
Härkäjuoksua kaduilla oli joka päivä eri paikoissa. Paikalliset nuoret pääsivät kokeilemaan taitojaan ja rohkeuttaan härän kanssa.
Hienoja käsitöitä myös esiteltiin ikkunoista.
Tässä otetaan härkää sarvista ja niin pitää meidänkin tehdä ja huomenna jatkamme matkaa...
Tavoitteena on englannin kanaalisaaret,
spottia laitetaan taas päivittäin,
ruokaa on varattu noin kymmeneksi päiväksi.
Täällä Unescon suojelukaupungissa on aika hurahtanut nopeasti. Suojelukohteen 30 v juhlat kestävät 10 päivää ja ohjelmaa riittää joka päivälle. "Juhannustansseissakin" jaksettiin tanssia aamutunneille saakka, esiintymislava on tuossa parinsadan metrin päässä veneestä. Hieno kaupunki, hyvää ruokaa ja immeiset ystävällisiä, lämmintä, halpaa... Miten täältä voi lähteä pohjoiseen päin?
Tässä vielä Hortassa, purjehtijoiden maailman kuulussa Peter Cafe Sportissa, josta myös löytyi Kuopion Pursiseuran viiri, tuttuja nimiä oli ainakin Joke, Joni, Möykky jne...
Sateenkaari ja "merikarhu" matkalla Terceidaan
Toinen toistaan upeampia katuparaateja oli joka ilta, tuntui, että kaikki saaren asukkaat olivat mukana paraateissa, ketä oli yleisössä ?
Täällä ei härkäareenalla tapeta härkiä, niin mummokin pystyi katsomaan. Ratsastajat ja hevoset olivat huippu taitavia !
Härkäjuoksua kaduilla oli joka päivä eri paikoissa. Paikalliset nuoret pääsivät kokeilemaan taitojaan ja rohkeuttaan härän kanssa.
Hienoja käsitöitä myös esiteltiin ikkunoista.
Tässä otetaan härkää sarvista ja niin pitää meidänkin tehdä ja huomenna jatkamme matkaa...
Tavoitteena on englannin kanaalisaaret,
spottia laitetaan taas päivittäin,
ruokaa on varattu noin kymmeneksi päiväksi.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
14.6.14 Azorit, Faial, Horta
Täällä on nyt viikko elvytty ylityksestä. 1900 nm ja 14 päivää matkaa tehtiin "seuramatkana" S/Y Ironsiden kanssa. Passailtiin vauhteja niin, että oltiin koko ajan vhf yhteydessä. Pohdittiin yhdessä reittisuunnitelmaa, Ironside antoi "laivavaroituksia" ja meiltä tuli säätietoja. Sää piti ottaa satelliitin kautta joka päivä, koska matalat ja tyynet liikkuivat nopeaan. Matka meni hyvin, pari vähän kuoppasempaa päivää ja yksi täysin tyyni, pääsääntöisesti hyvää pursituulta. Päivät olivat yllättävän lämpimiä, ihan pikinikelit ! Yöt sitten niin kylmiä, että vahtivuorot hoidettiin sisältä käsin. Tähystellessä yöllä oli turvallista nähdä kaverin mastovalo ja sitten eikun torkkumaan. Toki parhaasta unesta vahtiin nousu oli välillä niin rankkaa ja tuntui, että eihän tässä ole järjen häivää.
Keli on täällä kuin suomen kesässä, sataa ja paistaa, villapuseroa on pitänyt päälle laittaa.
Saaria on yhteensä 9 kpl ja suunnitellaan seuraavaan saareen siirtymistä ehkä huomenna...
Mummouutisiin kuuluu, että kaikki pikkupojat ovat vähän flunssaa sairastelleet. Touko täyttää
huomenna 2 v , Paljon, paljon ONNEA !
Ylityskaverimme Ironside täysin purjein.
Valaita liikkuu täällä paljon, mutta onneksi ei tällaista nähty. Delfiinit kävi moikkaamassa melkein joka pv ja "portugalin sotalaivoja" näkyi myös yksittäin, mutta ei laivastona.
Hortan kaikki muurit ja aallonmurtajat ovat täynnä taidetta, maalamatta jättäminen tietää kuulemma huonoa onnea.
Tässä yksi erikoisemmista, aidot bokserit oli epoksoitu aallonmurtajaan.
Matu ja mummo työn touhussa, katsotaanhan ensi blogiin tuliko julkaisukelpoista jälkeä.
Täällä on nyt viikko elvytty ylityksestä. 1900 nm ja 14 päivää matkaa tehtiin "seuramatkana" S/Y Ironsiden kanssa. Passailtiin vauhteja niin, että oltiin koko ajan vhf yhteydessä. Pohdittiin yhdessä reittisuunnitelmaa, Ironside antoi "laivavaroituksia" ja meiltä tuli säätietoja. Sää piti ottaa satelliitin kautta joka päivä, koska matalat ja tyynet liikkuivat nopeaan. Matka meni hyvin, pari vähän kuoppasempaa päivää ja yksi täysin tyyni, pääsääntöisesti hyvää pursituulta. Päivät olivat yllättävän lämpimiä, ihan pikinikelit ! Yöt sitten niin kylmiä, että vahtivuorot hoidettiin sisältä käsin. Tähystellessä yöllä oli turvallista nähdä kaverin mastovalo ja sitten eikun torkkumaan. Toki parhaasta unesta vahtiin nousu oli välillä niin rankkaa ja tuntui, että eihän tässä ole järjen häivää.
Keli on täällä kuin suomen kesässä, sataa ja paistaa, villapuseroa on pitänyt päälle laittaa.
Saaria on yhteensä 9 kpl ja suunnitellaan seuraavaan saareen siirtymistä ehkä huomenna...
Mummouutisiin kuuluu, että kaikki pikkupojat ovat vähän flunssaa sairastelleet. Touko täyttää
huomenna 2 v , Paljon, paljon ONNEA !
Ylityskaverimme Ironside täysin purjein.
Valaita liikkuu täällä paljon, mutta onneksi ei tällaista nähty. Delfiinit kävi moikkaamassa melkein joka pv ja "portugalin sotalaivoja" näkyi myös yksittäin, mutta ei laivastona.
Hortan kaikki muurit ja aallonmurtajat ovat täynnä taidetta, maalamatta jättäminen tietää kuulemma huonoa onnea.
Tässä yksi erikoisemmista, aidot bokserit oli epoksoitu aallonmurtajaan.
Matu ja mummo työn touhussa, katsotaanhan ensi blogiin tuliko julkaisukelpoista jälkeä.
perjantai 23. toukokuuta 2014
11.5. - 23.5. 14 St.Martin - Bermuda
Tuulet toi tänne Bermudalle, onneksi, huisin hieno paikka !
Matkaan meni 6 vuorokautta ja oli mukavin "ylitys" tähän mennessä. Sopiva sivutuuli ja aallokko maltillista. Täysikuu valaisi yöt ja saatiin omat vahtivuorot ( 3 h ) aina munakellon kanssa torkuttua, joten univelkaa ei tullut.
Täällä on ilma vielä lämmin, mutta ei kuuma. Luonto erikoista ja värikästä. Kaikki paikat siistiä ja vanhat talot kunnostettu viimeisen päälle. Tunnelma rento ja kaikki tervehtivät toisiaan, todella ihania ihmisiä joka paikassa.
Leikitty oikeita turisteja ja tehty retkiä kävellen, bussilla ja lautalla. Kuvatkin sitten tällä kertaa oikeita turistikuvia.
Tästä menee usein yli matalapaineita ja nyt yksi sellainen yllä, joten matkaa jatketaan ensi viikolla.
Mummouutisiin kuuluu, että Tomas kävelee kohta, Toukosta on tullut oikea ruojake, mutta Topi on onneksi kilttinä ainakin vielä :)
Talot upeita, tässä fillari talo
Rannikon kivikkoa, joka jatkuu pitkälle ympäri saarta. Tänne oli navikoitava tarkkaan.
Suomalaiset ovat vallanneet Bermudan, lauttaretkellä pääkaupunki Hamiltoniin.
Miehistöt veneistä; S/Y Ironside, S/Y Meriida, S/Y Melina, S/Y Zara ja S/Y Paloma X.
St. George, satama jossa oltiin.
Dockyardin "takassa"
Puistopicnikillä Hamiltonissa
Hamiltonin Katedraali
Tuulet toi tänne Bermudalle, onneksi, huisin hieno paikka !
Matkaan meni 6 vuorokautta ja oli mukavin "ylitys" tähän mennessä. Sopiva sivutuuli ja aallokko maltillista. Täysikuu valaisi yöt ja saatiin omat vahtivuorot ( 3 h ) aina munakellon kanssa torkuttua, joten univelkaa ei tullut.
Täällä on ilma vielä lämmin, mutta ei kuuma. Luonto erikoista ja värikästä. Kaikki paikat siistiä ja vanhat talot kunnostettu viimeisen päälle. Tunnelma rento ja kaikki tervehtivät toisiaan, todella ihania ihmisiä joka paikassa.
Leikitty oikeita turisteja ja tehty retkiä kävellen, bussilla ja lautalla. Kuvatkin sitten tällä kertaa oikeita turistikuvia.
Tästä menee usein yli matalapaineita ja nyt yksi sellainen yllä, joten matkaa jatketaan ensi viikolla.
Mummouutisiin kuuluu, että Tomas kävelee kohta, Toukosta on tullut oikea ruojake, mutta Topi on onneksi kilttinä ainakin vielä :)
Talot upeita, tässä fillari talo
Rannikon kivikkoa, joka jatkuu pitkälle ympäri saarta. Tänne oli navikoitava tarkkaan.
Suomalaiset ovat vallanneet Bermudan, lauttaretkellä pääkaupunki Hamiltoniin.
Miehistöt veneistä; S/Y Ironside, S/Y Meriida, S/Y Melina, S/Y Zara ja S/Y Paloma X.
St. George, satama jossa oltiin.
Dockyardin "takassa"
Puistopicnikillä Hamiltonissa
Hamiltonin Katedraali
lauantai 10. toukokuuta 2014
29.4.- 10.4.14 Nevis - St. Barthelemy - Ile Fourchue - St.Martin ja lähtö Atlannin ylitykseen
Karibian kierros on nyt ohi ja mieli haikea. Paljon on nähty, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kaikki saaret ovat olleet erilaisia; luonto, tunnelma, ihmiset, jopa saaret tuoksuvat erilaiselta niitä lähestyessä. Monet saarista kuuluvat vielä entisille valloittajilleen mm. Ranskalle, Englannille ja Hollannille ja osa on itsenäistynyt. Historiat saarilla ovat mielenkiintoisia esim. St.Barts, joka oli 1784 - 1878 kuulunut Ruotsille! Saarella on vieläkin ruotsin kielisiä katujen nimiä ja talot kuin saaristosta, tosin vähän värikkäämpiä.
Paluu Suomeen on edessä. Paljon oli suunnitelmia tänne tullessa; Tyynimeri, Brasilia, toinen kausi täällä, mutta aikaa olisi tarvittu paljon, paljon enemmän, kuin nyt on mahdollista. Veneen jättäminen tänne ei myöskään tunnu mielekkäältä, kun paluuaikataulusta ei ole tietoa. Aikatauluja täällä ei pitäisi olla.
Jää nyt sitten onneksi vielä jotain josta haaveilla pimeinä talvi-iltoina.
Edessä on haastetta; Azoreille on 2200 mailia ja keli voi olla myräkästä täysin tyyneen. Ensin mennään suoraan pohjoiseen, tuulia hakemaan. Polttoainetta riittää 700 mailille, joten tuulia päin on mentävä myräköiden uhallakin. Eli viikon päästä kylmenee, villatamineet on purettu vakuumeista, missä olivat säilyneet onneksi hyvin.
Mummouutisiin siis kuuluu, että mummo palaa mummoilun ja työn pariin. Tomas on jo Suomessa ja Topi ja Touko rakentavat terassia kesäiltoja varten. Tätin Veeti oli kasvanut nelivuotistarkastuksessa 110 senttiseksi !
Lähtö on hu tai ma, täällä on ollut sateista ja ensimmäiset Karibian ukkosetkin jyrähdelleet.
Spottia laitetaan joka päivä, joten sieltä voi seurata matkan edistymistä.
Seuraava päivitys siis toivottavasti noin kolmen viikon päästä, molempia jännittää kovasti!
Purjehduskisoja Antigualla riittää joka viikolle huhtikuussa.
Ile Fourchue oli karun kaunis asumaton saari, vuohet olivat aikanaan syöneet sen putipuhtaaksi ja vasta nyt oli alkanut vähän vihreää kasvamaan.
Lähtösatamassa, meidän vasemmalla puolella s/y Zara, lisäksi samoihin aikoihin täältä lähtee suomalaisia s/y Ironside, s/y Merida ja upean maapallon kierron tehnyt s/y Melina
Karibian kierros on nyt ohi ja mieli haikea. Paljon on nähty, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kaikki saaret ovat olleet erilaisia; luonto, tunnelma, ihmiset, jopa saaret tuoksuvat erilaiselta niitä lähestyessä. Monet saarista kuuluvat vielä entisille valloittajilleen mm. Ranskalle, Englannille ja Hollannille ja osa on itsenäistynyt. Historiat saarilla ovat mielenkiintoisia esim. St.Barts, joka oli 1784 - 1878 kuulunut Ruotsille! Saarella on vieläkin ruotsin kielisiä katujen nimiä ja talot kuin saaristosta, tosin vähän värikkäämpiä.
Paluu Suomeen on edessä. Paljon oli suunnitelmia tänne tullessa; Tyynimeri, Brasilia, toinen kausi täällä, mutta aikaa olisi tarvittu paljon, paljon enemmän, kuin nyt on mahdollista. Veneen jättäminen tänne ei myöskään tunnu mielekkäältä, kun paluuaikataulusta ei ole tietoa. Aikatauluja täällä ei pitäisi olla.
Jää nyt sitten onneksi vielä jotain josta haaveilla pimeinä talvi-iltoina.
Edessä on haastetta; Azoreille on 2200 mailia ja keli voi olla myräkästä täysin tyyneen. Ensin mennään suoraan pohjoiseen, tuulia hakemaan. Polttoainetta riittää 700 mailille, joten tuulia päin on mentävä myräköiden uhallakin. Eli viikon päästä kylmenee, villatamineet on purettu vakuumeista, missä olivat säilyneet onneksi hyvin.
Mummouutisiin siis kuuluu, että mummo palaa mummoilun ja työn pariin. Tomas on jo Suomessa ja Topi ja Touko rakentavat terassia kesäiltoja varten. Tätin Veeti oli kasvanut nelivuotistarkastuksessa 110 senttiseksi !
Lähtö on hu tai ma, täällä on ollut sateista ja ensimmäiset Karibian ukkosetkin jyrähdelleet.
Spottia laitetaan joka päivä, joten sieltä voi seurata matkan edistymistä.
Seuraava päivitys siis toivottavasti noin kolmen viikon päästä, molempia jännittää kovasti!
Purjehduskisoja Antigualla riittää joka viikolle huhtikuussa.
Ile Fourchue oli karun kaunis asumaton saari, vuohet olivat aikanaan syöneet sen putipuhtaaksi ja vasta nyt oli alkanut vähän vihreää kasvamaan.
Lähtösatamassa, meidän vasemmalla puolella s/y Zara, lisäksi samoihin aikoihin täältä lähtee suomalaisia s/y Ironside, s/y Merida ja upean maapallon kierron tehnyt s/y Melina
maanantai 28. huhtikuuta 2014
2.4. - 28.4. 14 St.Pierre ( Martinique ) - Portsmouth ( Dominica ) - Deshaies ( Guadeloupe ) - Falmouth, Green Island, Jolly Harbour, Green Bird Island, Deep Bay ( Antigua )
Täällä on parhaat ( huhti-touko ) purjehduskuukaudet menossa. Tuulet ovat rauhoittuneet, ollen alta kymppiä ja tasaisia, voi kun vieraat olisivat päässeet nauttimaan näistä unelmakeleistä! Ankkurissa oloa on tosin välillä rajoittanut Bermudan myrskyistä johtuvat pohjoisen svellit, jotka ovat isoja ja pitkiä. Merellä ne ei haittaa, mutta ankkurissa vene keinuu niin, että koko ajan pitää olla toinen käsi kiinni jossain ja yölläkin on kiilattava itsensä paikoilleen.
Lämpöä riittää ja kun vesikin on 30 asteista voi siellä tutkia riuttojen pohjia kauemminkin.
Antiguan riutat tuli tutkittua, hienoja paikkoja, vesi kirkasta ja turkoosia. Surullista on, että koralli on pääosin kuollutta ja harmaata. Hieman eloa löytyi Great Bird Islandin riutoilta ja parhaat värikkäiden kalojen bongaukset Deep Bayn edustalla olevasta Andein Hylystä. Alus oli uponnut yli 100 vuotta sitten, mutta hylky erottui selvästi ja sen suojassa asustelevat kalat.
Korallin kuolemaan on kuulemma syynä "puhdistaja" papukaija kalan ylikalastus ja tietysti ilmaston muutos. Mummo liittyy Green Peaceen heti kotiin palattua !
Mummouutisia; Tomas suunnittelee Suomeen paluuta, Topi harjoittelee kuperkeikkoja ja Touko aakkosia !
Jatkosuunnitelmat selviävät parin viikon päästä ja tässä vielä muutamia Karibian ihmeitä:
Puunjuuria Guadeloupella.
Orkideat omassa kasvuympäristössään.
Historiallinen English Habour
Mummo snorklaamassa, ruuhkaa ei riutoilla ollut.
Tämä kaveri katseli kanssamme auringonlaskua autiolla hiekkarannalla Greenlandilla. Ei uskaltanut lähteä iltaretkilleen, kun oltiin leiriydytty aivan sen kolon viereen, kävi vaan aina välillä kurkkaamassa meitä.
Täällä on parhaat ( huhti-touko ) purjehduskuukaudet menossa. Tuulet ovat rauhoittuneet, ollen alta kymppiä ja tasaisia, voi kun vieraat olisivat päässeet nauttimaan näistä unelmakeleistä! Ankkurissa oloa on tosin välillä rajoittanut Bermudan myrskyistä johtuvat pohjoisen svellit, jotka ovat isoja ja pitkiä. Merellä ne ei haittaa, mutta ankkurissa vene keinuu niin, että koko ajan pitää olla toinen käsi kiinni jossain ja yölläkin on kiilattava itsensä paikoilleen.
Lämpöä riittää ja kun vesikin on 30 asteista voi siellä tutkia riuttojen pohjia kauemminkin.
Antiguan riutat tuli tutkittua, hienoja paikkoja, vesi kirkasta ja turkoosia. Surullista on, että koralli on pääosin kuollutta ja harmaata. Hieman eloa löytyi Great Bird Islandin riutoilta ja parhaat värikkäiden kalojen bongaukset Deep Bayn edustalla olevasta Andein Hylystä. Alus oli uponnut yli 100 vuotta sitten, mutta hylky erottui selvästi ja sen suojassa asustelevat kalat.
Korallin kuolemaan on kuulemma syynä "puhdistaja" papukaija kalan ylikalastus ja tietysti ilmaston muutos. Mummo liittyy Green Peaceen heti kotiin palattua !
Mummouutisia; Tomas suunnittelee Suomeen paluuta, Topi harjoittelee kuperkeikkoja ja Touko aakkosia !
Jatkosuunnitelmat selviävät parin viikon päästä ja tässä vielä muutamia Karibian ihmeitä:
Puunjuuria Guadeloupella.
Orkideat omassa kasvuympäristössään.
Historiallinen English Habour
Mummo snorklaamassa, ruuhkaa ei riutoilla ollut.
Tämä kaveri katseli kanssamme auringonlaskua autiolla hiekkarannalla Greenlandilla. Ei uskaltanut lähteä iltaretkilleen, kun oltiin leiriydytty aivan sen kolon viereen, kävi vaan aina välillä kurkkaamassa meitä.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
13.3. - 1.4. 14 Piton - Bequia - Salt Whistle bay ( Maureau ) - Union Island - Bequia - Marigot bay - Martinique
Vaihteeksi " etelän reissu " ja taas pari viikkoa ankkurissa/ poijussa "dinghy kansana" eli jollalla aina maihin. Pitää mummon ketteränä, kun svellissä kiipeilee jollasta laiturille ja takaisin reppujen ja ruokakassien kanssa.
Muutama uusi paikka ja tututtuihin vanhoihinkin paikkoihin oli ihan mukava mennä. Oli helppoa, kun tunsi poijupojat ja tiesi heti mistä tulli, kauppa ja ehkä toimiva netti löytyy. Tullissa kirjoitetaan käsin kaikki veneen ja miehistön tiedot vanhan mallisille monistuspapereille ja leimat lyödään joka paperiin ja sen jälkeen pääset maahantuloviranomaisten tarkastukseen ja kiire ei ole kellään, no ei meilläkään.
Bequialta löydettiin kilpikonnien kasvattamo, siellä annetaan pienten kuoriutua ja kasvaa sen verran, että niitä ei heti syödä meressä. Palautus tapahtuu samalle alueelle mistä munat on kerätty ja paikka oli salainen.
Mummo on aloittanut uuden snorklaus harrastuksen ja kävin jo tarkastamassa poijuköydet ja kiinnityksetkin snorkkelilla, yllättävän helppoa, kun alkujännityksestä hengitys onnistuu ja tasaantuu.
Martiniquella ollaan taas, lähinnä asioiden hoidon takia, puhelut on eu hinnoissa ja netti toimii ainakin aijoittain. Välillä on sähköt poikki ja nytkin kuvien lataamiseen meni pari tuntia, joten kärsivällisyys täällä kasvaa, toivottavasti !
Mummouutisia; Tomas nauttii edelleen Brasilian lämmöstä, Touko ja Topi aloittelevat potkulauta ja pyöräily treenejä kevääseen kääntyvässä Kuopiossa. Sen lisäksi, että olen kolminkertainen mummo olen myös yksinkertainen täti ainoan pikkusiskoni Jessican Veeti pojalle, joka tänään täyttää 4 v, ONNEA !
Veeti on reipas maalaispoika, joka 2 v hoiteli omaa ponia viemällä sille taaperokärryllä heiniä, nyt
Veeti on oppinut juuri ajamaan omalla mönkijällä ! Olkaahan varovaisia kaikki pikkupojat omissa puuhissanne !
Yksi tähänastisista lempipaikoista, Salt Whistle Bay, Maureau
ja just kun mummo pääsi snorkkauksen alkuun...
Perhe hedelmä ostoksilla meidän kanssa, Union Islandilla oli ystävällisimmät ihmiset mitä missään on tavattu, oppaat eivät kehuneet turhaan.
Vaikka pieni Karibian " ähky" on päällä, auringon laskuihin ei kyllästy ikinä, Marigot Bay
Vaihteeksi " etelän reissu " ja taas pari viikkoa ankkurissa/ poijussa "dinghy kansana" eli jollalla aina maihin. Pitää mummon ketteränä, kun svellissä kiipeilee jollasta laiturille ja takaisin reppujen ja ruokakassien kanssa.
Muutama uusi paikka ja tututtuihin vanhoihinkin paikkoihin oli ihan mukava mennä. Oli helppoa, kun tunsi poijupojat ja tiesi heti mistä tulli, kauppa ja ehkä toimiva netti löytyy. Tullissa kirjoitetaan käsin kaikki veneen ja miehistön tiedot vanhan mallisille monistuspapereille ja leimat lyödään joka paperiin ja sen jälkeen pääset maahantuloviranomaisten tarkastukseen ja kiire ei ole kellään, no ei meilläkään.
Bequialta löydettiin kilpikonnien kasvattamo, siellä annetaan pienten kuoriutua ja kasvaa sen verran, että niitä ei heti syödä meressä. Palautus tapahtuu samalle alueelle mistä munat on kerätty ja paikka oli salainen.
Mummo on aloittanut uuden snorklaus harrastuksen ja kävin jo tarkastamassa poijuköydet ja kiinnityksetkin snorkkelilla, yllättävän helppoa, kun alkujännityksestä hengitys onnistuu ja tasaantuu.
Martiniquella ollaan taas, lähinnä asioiden hoidon takia, puhelut on eu hinnoissa ja netti toimii ainakin aijoittain. Välillä on sähköt poikki ja nytkin kuvien lataamiseen meni pari tuntia, joten kärsivällisyys täällä kasvaa, toivottavasti !
Mummouutisia; Tomas nauttii edelleen Brasilian lämmöstä, Touko ja Topi aloittelevat potkulauta ja pyöräily treenejä kevääseen kääntyvässä Kuopiossa. Sen lisäksi, että olen kolminkertainen mummo olen myös yksinkertainen täti ainoan pikkusiskoni Jessican Veeti pojalle, joka tänään täyttää 4 v, ONNEA !
Veeti on reipas maalaispoika, joka 2 v hoiteli omaa ponia viemällä sille taaperokärryllä heiniä, nyt
Veeti on oppinut juuri ajamaan omalla mönkijällä ! Olkaahan varovaisia kaikki pikkupojat omissa puuhissanne !
Yksi tähänastisista lempipaikoista, Salt Whistle Bay, Maureau
ja just kun mummo pääsi snorkkauksen alkuun...
Perhe hedelmä ostoksilla meidän kanssa, Union Islandilla oli ystävällisimmät ihmiset mitä missään on tavattu, oppaat eivät kehuneet turhaan.
Vaikka pieni Karibian " ähky" on päällä, auringon laskuihin ei kyllästy ikinä, Marigot Bay
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
24.2. - 12.3.2014 St. Pierre ( Martinique ) - Portsmouth ( Dominica ) - Iles des Saintes ( The Saintes ) - Roseau ( Dominica ) - Anse `de Arlet ( Martinique ) - La Marin ( Martinique )
Taas ollaan täällä Simon "hoidossa", tällä kertaa vhf ja ais yhteydet alkoivat pätkimään, nyt asennetaan lisäantennia.
Tehtiin mielenkiintoinen "pohjoisen" retki ja oltiin yli kaksi viikkoa ankkurissa, joten marinassa olo on nyt luksusta. Yökin menee heräilemättä, kun vene ei koko keinu ja kiiku.
Dominicalla on vielä aitoa karibia tunnelmaa ja kuulemma ainoat alkuperäiset intiaanit asuvat reservaatissa, noin 2000 ja 200 puhdasveristä. Yksi hienoista vaellusreiteistä kulkee reservaatin läpi. Seikkailtiin S/Y Calimeran Hannan ja Niken kanssa Indian riverillä ( Calimeran plogissa hyviä kuvia ), poijupoikien rantabileissä sekä kiivettiin kukkulalle ihmettelemään englantilaisten linnoitusta, joka oli kunnostettu eu rahoilla?
Iles des Saintes on pieni ranskalainen paratiisi ja ruoka sen mukaista. Tavattiin siellä S/Y Moodi, jonka kanssa yhtä matkaa purjehdittiin tänne. Tuulet ovat saarten välissä reippaita ja puuskaisia, joten reivit päällä koko ajan mennään. Sää on muuten tavanomaista, eli joka päivä sataa, mutta aurinko kuivattaa paikat nopeasti. Lämpöä on päivällä 30 ja yöllä 20 astetta ja kyllä vaan yöllä täytyy peittoa päälle etsiä.
Hyvästeltiin eilen S/Y Iroside, joka otti kokan kohti kotia, lisäksi tiedetään kolme suomalaisvenettä, jotka lähtevät St. Martinilta laivaan kohti Englantia.
Tänään tulee kylään S/Y Homelessin porukka, jotka 27 jalkaisella "kodillaan" lähtevät huomenna kohti Panaman kanavaa ja Tyyntä merta, rohkeita nuoria !
Paljon on tätä sosiaalista elämää nyt ollut ja sama meno jatkuu, kun kai etelään jatketaan. Saatiin hunajatilaus S/Y Pantheralta Bequialta ja S/Y Zara toivotti tervetulleeksi Grenadalle.
Mummouutisia; Topista ja Toukosta on tullut oikeita vesipetoja reissun jälkeen. Toukolla oli tosin uintitauko, kun oli juossut tarhassa seinään ja joutunut kysille nenän tikkaukseen, kolme hoitajaa oli tarvittu, että tikkaus onnistui, olivatkin nimittäneet Toukoa pikku soturiksi, niin paljon oli kampoihin pistänyt. Topi ilmoitti Skypessä, että tulee takaisin veneelle. Tomas seisoo jo hetken ilman tukea ja on saanut ensimmäisen hampaan.
Tämä on samba karnevaali aikaa ja tietenkin pienilläkin oli omat kulkueet.
Tytöillä oli rytmi veressä, mutta joitakin poikia näytti meno vähän kyllästyttävän.
Työntekoa Dominikan tyyliin, molemmat hedelmäkauppiaat vetivät täysiä sikeitä ja vähän piti asiakkaiden aina ravistella hereille kaupan tekoon.
Maisemaa napoleonin kukkulalta, Ilets des Saintes
Tämä nyt jostain hyppäsi tähän toisen kerran, mutta olkoon nyt tuplamuistutuksena rennosta menosta....
Iloisten hieman samea silmäisten poijupoikien kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, kun antaa vähän ylimääräistä poijumaksusta ja kylmän oluen, niin katsovat veneen perään, että sinne ei ylimääräisiä vierailijoita poissaolessasi kiipeile!
Taas ollaan täällä Simon "hoidossa", tällä kertaa vhf ja ais yhteydet alkoivat pätkimään, nyt asennetaan lisäantennia.
Tehtiin mielenkiintoinen "pohjoisen" retki ja oltiin yli kaksi viikkoa ankkurissa, joten marinassa olo on nyt luksusta. Yökin menee heräilemättä, kun vene ei koko keinu ja kiiku.
Dominicalla on vielä aitoa karibia tunnelmaa ja kuulemma ainoat alkuperäiset intiaanit asuvat reservaatissa, noin 2000 ja 200 puhdasveristä. Yksi hienoista vaellusreiteistä kulkee reservaatin läpi. Seikkailtiin S/Y Calimeran Hannan ja Niken kanssa Indian riverillä ( Calimeran plogissa hyviä kuvia ), poijupoikien rantabileissä sekä kiivettiin kukkulalle ihmettelemään englantilaisten linnoitusta, joka oli kunnostettu eu rahoilla?
Iles des Saintes on pieni ranskalainen paratiisi ja ruoka sen mukaista. Tavattiin siellä S/Y Moodi, jonka kanssa yhtä matkaa purjehdittiin tänne. Tuulet ovat saarten välissä reippaita ja puuskaisia, joten reivit päällä koko ajan mennään. Sää on muuten tavanomaista, eli joka päivä sataa, mutta aurinko kuivattaa paikat nopeasti. Lämpöä on päivällä 30 ja yöllä 20 astetta ja kyllä vaan yöllä täytyy peittoa päälle etsiä.
Hyvästeltiin eilen S/Y Iroside, joka otti kokan kohti kotia, lisäksi tiedetään kolme suomalaisvenettä, jotka lähtevät St. Martinilta laivaan kohti Englantia.
Tänään tulee kylään S/Y Homelessin porukka, jotka 27 jalkaisella "kodillaan" lähtevät huomenna kohti Panaman kanavaa ja Tyyntä merta, rohkeita nuoria !
Paljon on tätä sosiaalista elämää nyt ollut ja sama meno jatkuu, kun kai etelään jatketaan. Saatiin hunajatilaus S/Y Pantheralta Bequialta ja S/Y Zara toivotti tervetulleeksi Grenadalle.
Mummouutisia; Topista ja Toukosta on tullut oikeita vesipetoja reissun jälkeen. Toukolla oli tosin uintitauko, kun oli juossut tarhassa seinään ja joutunut kysille nenän tikkaukseen, kolme hoitajaa oli tarvittu, että tikkaus onnistui, olivatkin nimittäneet Toukoa pikku soturiksi, niin paljon oli kampoihin pistänyt. Topi ilmoitti Skypessä, että tulee takaisin veneelle. Tomas seisoo jo hetken ilman tukea ja on saanut ensimmäisen hampaan.
Tämä on samba karnevaali aikaa ja tietenkin pienilläkin oli omat kulkueet.
Tytöillä oli rytmi veressä, mutta joitakin poikia näytti meno vähän kyllästyttävän.
Työntekoa Dominikan tyyliin, molemmat hedelmäkauppiaat vetivät täysiä sikeitä ja vähän piti asiakkaiden aina ravistella hereille kaupan tekoon.
Maisemaa napoleonin kukkulalta, Ilets des Saintes
Tämä nyt jostain hyppäsi tähän toisen kerran, mutta olkoon nyt tuplamuistutuksena rennosta menosta....
Iloisten hieman samea silmäisten poijupoikien kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, kun antaa vähän ylimääräistä poijumaksusta ja kylmän oluen, niin katsovat veneen perään, että sinne ei ylimääräisiä vierailijoita poissaolessasi kiipeile!
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
23.2.14 Martiniquella edelleen
Tomi ja Topi pääsivät lähtemään viikon "jatkoloman" jälkeen takaisin kotiin ja kova ikävä oli ollutkin äitiä ja pikkuveljeä.
Me juutuimme tänne vielä "pienten" veneongelmien kanssa. Onneksi meillä on täällä ollut apuna Simo Winter, jolta löytyy ratkaisu kaikkiin ongelmiin, voimme todella suositella ystävällistä ja joustavaa palvelua. Simolta saa myös veneen vuokrattua, jos tänne halajaa, kipparin kera tai ilman, käykääpä sivuilla www.easysailing.fi !
Huomenna yritetään vihdoin lähteä uusiin maisemiin pohjoista kohti, hyviä vinkkejä on saatu täällä neljättä kauttaan purjehtivalta Rajalan Alilta ja Masalta ja toistakymmentä vuotta täällä charteria purjehtineilta Aino ja Chistian Rezartilta. Lisäksi seuraamme tiiviisti S/Y Katariinaa, joka purjehtii nyt jo neitsytsaaria kohti meitä edellä.
Tässä vielä vanhoja maisemia ja eikun uusia seikkailua kohti...
Pitonin vuoret
Tobaco cays, meidän vene etuvasemmalla ensimmäinen.
Wallilabou, St.Vincent ja vanhat elokuva kulissit.
Tomi ja Topi pääsivät lähtemään viikon "jatkoloman" jälkeen takaisin kotiin ja kova ikävä oli ollutkin äitiä ja pikkuveljeä.
Me juutuimme tänne vielä "pienten" veneongelmien kanssa. Onneksi meillä on täällä ollut apuna Simo Winter, jolta löytyy ratkaisu kaikkiin ongelmiin, voimme todella suositella ystävällistä ja joustavaa palvelua. Simolta saa myös veneen vuokrattua, jos tänne halajaa, kipparin kera tai ilman, käykääpä sivuilla www.easysailing.fi !
Huomenna yritetään vihdoin lähteä uusiin maisemiin pohjoista kohti, hyviä vinkkejä on saatu täällä neljättä kauttaan purjehtivalta Rajalan Alilta ja Masalta ja toistakymmentä vuotta täällä charteria purjehtineilta Aino ja Chistian Rezartilta. Lisäksi seuraamme tiiviisti S/Y Katariinaa, joka purjehtii nyt jo neitsytsaaria kohti meitä edellä.
Tässä vielä vanhoja maisemia ja eikun uusia seikkailua kohti...
Pitonin vuoret
Tobaco cays, meidän vene etuvasemmalla ensimmäinen.
Wallilabou, St.Vincent ja vanhat elokuva kulissit.
lauantai 8. helmikuuta 2014
6.1.14 - 8.2. 14 St.Anne - Rodney Bay - Piton - Bequia - Mustique - Tobago Cays - Bequia - Wallilabou - Marigot Bay - Rodney Bay
On ollut menoa ja meininkiä, että mummo meinasi unohtaa koko tämän blogin, mutta muutama ystävällinen kysely sai piristymään kirjoitteluun.
Tomi, Ella, Topi ja Touko haettiin Rodney Bayn satamaan taksilla saaren eteläpäässä olevalta lentokentältä, koska lentokentän vieressä olevassa satamassa oli sattunut ikävä veneeseen tapahtunut ryöstömurha tapaus ( kiinnostuneille enemmän tietoa noonsite.com sivuilla ).
Tuulet eivät vaan täällä hellittä, mutta lähdettiin heti veneen tankkauksen jälkeen matkaan, ensin upeaan poijupaikkaan Pitonin vuorten väliin ja sieltä melkoinen merimatka pienille Bequiaan, mutta tosi hienosti pojat selvisivät alkureissun meripahoinvoinnista huolimatta.
Mustiquella meillä oli rajoitettu liikkuminen, koska saarella lomailivat samaan aikaan englannin kuninkaalliset! Paikka on kuuluisa myös monien rocktähtien lomailupaikkana ja kieltämättä saari oli upea, turvallinen ja rauhallinen niillä muutamilla kaduilla missä päästiin kulkemaan.
Loman päätavoite Tobago Cays toteutti toiveet turkoosista merestä, valkoisista hiekkarannoista ja hummerilounaasta rantanuotiolla, kunnes yhtenä aamuna huomattiin Topin selkä täynnä rakkuloita.
Seuraavana päivänä oli diagnoosi jo selvä; vesirokko !
Topi oli tosi reipas "pilkkutaudista" ja kuumeesta huolimatta, mutta mummon ja äidin sydämet meinasivat särkyä.
Tulomatkan eksoottisin paikka oli St.Vincentin Wallilabou, jossa on kuvattu Pirates of the Caribbean.
Kulissit eivät olleet enää voimissaan ja porukka aika epämääräistä, joten ensi kertaa lukittiin luukku kiilojen kera, eikä kenenkään tehnyt mieli maihin.
Marigot Bayssä Tomi ja Ella viettivät hääpäiväänsä Topin kanssa lääkärissä, jossa selvisi, että lentokoneeseen ei voi mennä niin kauan kuin tartuttavia rakkuloita näkyy. Onneksi kuitenkin pääsivät kahdestaan huippuravintolaan Rainforest Hidewayhyn illalla syömään ja oli kuulemma huippu hyvää.
Nyt ollaan jälleen Rodney Bayssä, Ella ja Touko lähtivät eilen ( isojen itkujen kanssa ) Suomeen ja Tomi jäi Topin kanssa tänne odottelemaan viimeisten rakkuloiden kuivumista ja lentolupaa.
Eilen oli myös pitkä skypetys Brasiliaan ( harvinainen nettiyhteys :) ) Tatun, Taisin ja Tomaksen kuulumisista. Tomas konttaa jo kovaa vauhtia ja kiipeilykin alkanut, aika reipasta just 7 kk täyttäneeltä.
Merimatkat väsyttivät, Topi löysi hyvän paikan sprayhoodin suojasta ja Touko äidin sylistä.
Meren pohjaa ja erivärisiä kaloja tutkittiin vesikiikareilla.
Autiolla hiekkaniemellä kilpikonnia etsimässä
Päiväunilla
Isi ja äiti sukeltelemassa, pohjassa uiskenteli mm. paholaisrausku
Rentoa rantaelämää ennen pilkkutautia
Näissä riitti ihmettelemistä
Välillä tarvittiin parhaita kuskeja
Vesi oli lämmintä ( 29 ast ) uintitreeneihin
Tomas harjoittelee myös uintia mummon kanssa toisessa kotimaassaan Brasiliassa
On ollut menoa ja meininkiä, että mummo meinasi unohtaa koko tämän blogin, mutta muutama ystävällinen kysely sai piristymään kirjoitteluun.
Tomi, Ella, Topi ja Touko haettiin Rodney Bayn satamaan taksilla saaren eteläpäässä olevalta lentokentältä, koska lentokentän vieressä olevassa satamassa oli sattunut ikävä veneeseen tapahtunut ryöstömurha tapaus ( kiinnostuneille enemmän tietoa noonsite.com sivuilla ).
Tuulet eivät vaan täällä hellittä, mutta lähdettiin heti veneen tankkauksen jälkeen matkaan, ensin upeaan poijupaikkaan Pitonin vuorten väliin ja sieltä melkoinen merimatka pienille Bequiaan, mutta tosi hienosti pojat selvisivät alkureissun meripahoinvoinnista huolimatta.
Mustiquella meillä oli rajoitettu liikkuminen, koska saarella lomailivat samaan aikaan englannin kuninkaalliset! Paikka on kuuluisa myös monien rocktähtien lomailupaikkana ja kieltämättä saari oli upea, turvallinen ja rauhallinen niillä muutamilla kaduilla missä päästiin kulkemaan.
Loman päätavoite Tobago Cays toteutti toiveet turkoosista merestä, valkoisista hiekkarannoista ja hummerilounaasta rantanuotiolla, kunnes yhtenä aamuna huomattiin Topin selkä täynnä rakkuloita.
Seuraavana päivänä oli diagnoosi jo selvä; vesirokko !
Topi oli tosi reipas "pilkkutaudista" ja kuumeesta huolimatta, mutta mummon ja äidin sydämet meinasivat särkyä.
Tulomatkan eksoottisin paikka oli St.Vincentin Wallilabou, jossa on kuvattu Pirates of the Caribbean.
Kulissit eivät olleet enää voimissaan ja porukka aika epämääräistä, joten ensi kertaa lukittiin luukku kiilojen kera, eikä kenenkään tehnyt mieli maihin.
Marigot Bayssä Tomi ja Ella viettivät hääpäiväänsä Topin kanssa lääkärissä, jossa selvisi, että lentokoneeseen ei voi mennä niin kauan kuin tartuttavia rakkuloita näkyy. Onneksi kuitenkin pääsivät kahdestaan huippuravintolaan Rainforest Hidewayhyn illalla syömään ja oli kuulemma huippu hyvää.
Nyt ollaan jälleen Rodney Bayssä, Ella ja Touko lähtivät eilen ( isojen itkujen kanssa ) Suomeen ja Tomi jäi Topin kanssa tänne odottelemaan viimeisten rakkuloiden kuivumista ja lentolupaa.
Eilen oli myös pitkä skypetys Brasiliaan ( harvinainen nettiyhteys :) ) Tatun, Taisin ja Tomaksen kuulumisista. Tomas konttaa jo kovaa vauhtia ja kiipeilykin alkanut, aika reipasta just 7 kk täyttäneeltä.
Merimatkat väsyttivät, Topi löysi hyvän paikan sprayhoodin suojasta ja Touko äidin sylistä.
Meren pohjaa ja erivärisiä kaloja tutkittiin vesikiikareilla.
Autiolla hiekkaniemellä kilpikonnia etsimässä
Päiväunilla
Isi ja äiti sukeltelemassa, pohjassa uiskenteli mm. paholaisrausku
Rentoa rantaelämää ennen pilkkutautia
Näissä riitti ihmettelemistä
Välillä tarvittiin parhaita kuskeja
Vesi oli lämmintä ( 29 ast ) uintitreeneihin
Tomas harjoittelee myös uintia mummon kanssa toisessa kotimaassaan Brasiliassa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)