perjantai 27. syyskuuta 2013

12.9. - 27.9.13 Madeira - Santa Cruz

Madeira ei ollut niin vihreä paratiisi, kuin kuvittelin, ehkä syksy ja kuivuus olivat syynä.  Pääkaupungin Funchalin satama oli täysi, joten rantauduimme saaren itäiseen kärkeen Baia d`Abraan. Hieno rauhallinen uusi satama, luxus hotelli rannalla, mutta ei muuta. Tehtiin täältä bussilla retkiä lähi kyliin, Machicoon, Canicaliin ja Funchaliin. Canicalissa osallistuttiin erikoikoiseen uskonnolliseen juhlaan, joka enemmänkin muistutti meidän markkinoita, tunnelmaa ja musiikkia riitti. Koko kylä sekä kalastaja-alukset oli koristeltu kukilla ja palmuilla. Kalastaja-alukset kuljettivat päätapahtumassa  pyhimyksiä täältä  kauniiseen d`Ambran lahteen  ja käsitin, että varmaan jotain tuleviin kalasaaliisiin tässä haettiin apuja.  Kalaa ei paljon tarjolla ollut, mutta puolikkaita kanoja ja metrin pitkiä lihavartaita, joita ostettiin kojuista, joissa ruhoja riippui ja mentiin rannalle tynnyrin puolikkaisiin grillaamaan ja sitten vaan varras pystyyn rantahietikkoon ja syömään.
Juuri kun löysimme vaellusreitit alkoi naapuri veneissä tapahtua liikehdintää ja syykin selvisi , pitkään tyynijaksoon oli tulossa pariksi päiväksi tuulta.
Matkaan Tenenerifalle arvioitiin menevän kaksi vuorokautta ja laskettiin lähtö siten, että oltaisiin perillä päiväsaikaan. Tuuli taas kerran yllätti ja tultiin reippaassa myötäisessä ensimmäisenä vuorokautena 164 merimailia ja perillä tietysti aamuyöllä, uuteen satamaan tulo yöllä on  haasteellista, mutta onneksi täällä on 24 h marinerot paikalla auttelemassa, vaikka paikka on edullinen "kunnallinen" satama.
Vanha ja paikallisten paljon asuttama kaupunki  Santa Cruz on tosi viehättävä vehreine puistoineen ja vilpoisine kävelykatuineen. Turisteja ei vielä paljon näy ja Suomalaisia emme ole tavanneet koko matkalla kuin yhden veneen, joka tuli vastaan Biskajan alkumatkalla. Tiedossa on, että perässä tulee S/Y Iiris ( kauaspois.fi ) ja S/Y Manta matkalla Chileen. Norjalaisia on tavattu enemmänkin ja pari Ruotsalaista, pääsääntöiseti peräliput on Ranskasta, Saksasta ja Englannista.
Aloitettiin suun kautta rokotteen syöti lavantautia vastaan ja ollaan oltu vähän huonovointisia vai liekkö lämmöstä johtuvaa lorvikataria?
Suunnitelmissa kuitenkin on käynti Kanarian saarten hienoimmalla hiekkarannalla, jonne on puolen tunnin bussimatka täältä ja maailman suurimpaan tulivuoren graateriin Teideen ja sen  luonnonpuistoon matkataan myös ennen kuin matka taas jatkuu.

Täällä paisteltiin lihavartaita, juotiin olutta ja kuunneltiin teknoa "uskonnollisilla juhlilla"
Canicalissa.
                                                                                                                                                                                                                                                       



Pyhimyksiä saattamaan lähtevät kalastaja alukset olivat täynnä "saattajia". Olikohan kaikille pelastusliivit ?
                                                                              






Alukset, joita oli noin parikymmentä matkasivat kyytiläisineen ja pyhimyksineen kauniiseen d`Abran lahteen.







Funchalin orkidea museossa sai maistella Madeira viiniä vaikka omalta syntymävuodelta.








Vauhdikasta menoa kohti Kanarian saaria, välillä jopa 9 solmua .


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

31.8. - 11.9.13  Lagos - Porto Santo

Lagosissa testailtiin jollaa ja seikkailtiin turkoosissa meressä onkaloissa ja luolissa, joita Atlanti on porannut kalliorinteisiin vuosituhansien ajan. Naapuriveneet tulivat tutuiksi pitemmän oleskelun aikana; hollantilainen miesporukka laittoi venettä priimakuntoon ja pakettiin kymmeneksi kuukaudeksi, ensi keväänä sitten suuntaavat Cape Hornin kautta Chileen. Toisen puolen ranskalaispariskunta oli palaamassa kotiin kahden vuoden kreikassa purjehtimisen jälkeen. Leppoisia, ystävällisiä ja auttavaisia nämä veneilyporukat tuntuvat kaikki olevan.
Matka Porto Santoon, kolme yötä ja neljä päivää oli tähän menessä mummon pisin yhtenäinen merimatka. Säätiedot pitivät paikkansa ja hyvillä myötäisillä tuulilla mentiin, mutta aluksi tuuli oli heikkoa ja aallokko isoa. Nämä saivat veneen keikkumaan sivulta sivulle ja ylös alas, kuin aikoinaan mummon lempipaikassa lapsena vekkulitalossa Linnanmäellä oli sellainen silta, joka keikkui samalla tavalla. Tämä vaan ei ollut niin mukavaa, molemmat kärsittiin ensimmäinen päivä lievästä meritaudista, veti tosi veltoksi olon ja pystyi olemaan joko ruorissa tai pitkällään, ruokaa ei voinut ajatellakkaan.
Tuuli onneksi reipastui ja olo parani, kun vene lähti kunnolla kulkemaan. Jokaisen yön aloitin saman kirkkaan ensimmäisenä taivaalle syttyvän tähden kanssa, jota kohti oli helppo pitää suuntaa. Mielessä soi biisi " kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen, taivaalta tähden valitsen ja sitä seurailen "...
Huomenna jatketaa Madeiralle täältä yltiöystävälliseltä ja kauniilta pikku saarelta, jota tulee ikävä.

Lagosissa aurinko laski jo ennen yhdeksää.









Vihdoin täysin purjein myötätuuleen, isopurje ja keulalla code 0, kevyt myötätuulipurje n.100 neliömetriä.







Delfiinit kisailivat aina keulan edessä ja mummoa pelotti, että ne tömpsähtävät veneeseen.







Muutamankin päivän purjehduksen jälkeen tämä on hieno näky. "Tierra, tierra" kuten huudettiin Magalhaesin laivoilla, kohtalokkaalla purjehduksella maailman ympäri. Luen siitä juuri L.Bergreenin kirjasta "Yli maan äären".





Columbuksen casa ( koti ) oli mielenkiintoinen museo Porto Santolla ja sopi hyvin just tuon lukemani kirjan maailmoihin.







Kukas näistä olikaan Juudas ? Porto Santon kirkko aivan Columbuksen kodin vieressä.