29.4.- 10.4.14  Nevis - St. Barthelemy - Ile Fourchue - St.Martin ja lähtö Atlannin ylitykseen

Karibian kierros on nyt ohi ja mieli haikea. Paljon on nähty, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kaikki saaret ovat olleet erilaisia; luonto, tunnelma, ihmiset, jopa saaret tuoksuvat erilaiselta niitä lähestyessä. Monet saarista kuuluvat vielä entisille valloittajilleen mm. Ranskalle, Englannille ja Hollannille ja osa on itsenäistynyt. Historiat saarilla ovat mielenkiintoisia esim. St.Barts, joka oli 1784 - 1878 kuulunut Ruotsille! Saarella on vieläkin ruotsin kielisiä katujen nimiä ja talot kuin saaristosta, tosin vähän värikkäämpiä.
Paluu Suomeen on edessä. Paljon oli suunnitelmia tänne tullessa; Tyynimeri, Brasilia, toinen kausi täällä, mutta aikaa olisi tarvittu paljon, paljon enemmän, kuin nyt on mahdollista. Veneen jättäminen tänne ei myöskään tunnu mielekkäältä, kun paluuaikataulusta ei ole tietoa. Aikatauluja täällä ei pitäisi olla.
Jää nyt sitten onneksi vielä jotain josta haaveilla pimeinä talvi-iltoina.
Edessä on haastetta; Azoreille on 2200 mailia ja keli voi olla myräkästä täysin tyyneen. Ensin mennään suoraan pohjoiseen, tuulia hakemaan. Polttoainetta riittää 700 mailille, joten tuulia päin on mentävä myräköiden uhallakin. Eli viikon päästä kylmenee, villatamineet on purettu vakuumeista, missä olivat säilyneet onneksi hyvin.
Mummouutisiin siis kuuluu, että mummo palaa mummoilun ja työn pariin. Tomas on jo Suomessa ja Topi ja Touko rakentavat terassia kesäiltoja varten. Tätin Veeti oli kasvanut nelivuotistarkastuksessa 110 senttiseksi !
Lähtö on hu tai ma, täällä on ollut sateista ja ensimmäiset Karibian ukkosetkin jyrähdelleet.
Spottia laitetaan joka päivä, joten sieltä voi seurata matkan edistymistä.
Seuraava päivitys siis toivottavasti noin kolmen viikon päästä, molempia jännittää kovasti!

Purjehduskisoja Antigualla riittää joka viikolle huhtikuussa.

Ile Fourchue oli karun kaunis asumaton saari, vuohet olivat aikanaan syöneet sen putipuhtaaksi ja  vasta nyt oli alkanut vähän vihreää kasvamaan.

Lähtösatamassa, meidän vasemmalla puolella s/y Zara, lisäksi samoihin aikoihin täältä lähtee suomalaisia s/y Ironside, s/y Merida ja upean maapallon kierron tehnyt s/y Melina

2.4. - 28.4. 14  St.Pierre ( Martinique ) - Portsmouth ( Dominica ) - Deshaies ( Guadeloupe ) - Falmouth, Green Island, Jolly Harbour, Green Bird Island, Deep Bay ( Antigua )

Täällä on parhaat ( huhti-touko ) purjehduskuukaudet menossa.  Tuulet ovat rauhoittuneet, ollen alta kymppiä ja tasaisia, voi kun vieraat olisivat päässeet nauttimaan näistä unelmakeleistä!  Ankkurissa oloa on tosin välillä rajoittanut Bermudan myrskyistä johtuvat pohjoisen svellit, jotka ovat isoja ja pitkiä.  Merellä ne ei haittaa, mutta ankkurissa vene keinuu niin, että koko ajan pitää olla toinen käsi kiinni jossain ja yölläkin on kiilattava itsensä paikoilleen.
Lämpöä riittää ja kun vesikin on 30 asteista voi siellä tutkia riuttojen pohjia kauemminkin.
Antiguan riutat tuli tutkittua, hienoja paikkoja, vesi kirkasta ja turkoosia.  Surullista on, että koralli on pääosin kuollutta ja harmaata.  Hieman eloa löytyi Great Bird Islandin riutoilta ja parhaat värikkäiden kalojen bongaukset Deep Bayn edustalla olevasta Andein Hylystä.  Alus oli uponnut yli 100 vuotta sitten, mutta hylky erottui selvästi ja sen suojassa asustelevat kalat.
Korallin kuolemaan on kuulemma syynä "puhdistaja" papukaija kalan ylikalastus ja tietysti ilmaston muutos.  Mummo liittyy Green Peaceen heti kotiin palattua !
Mummouutisia; Tomas suunnittelee Suomeen paluuta, Topi harjoittelee kuperkeikkoja ja Touko aakkosia !
Jatkosuunnitelmat selviävät parin viikon päästä ja tässä vielä muutamia Karibian ihmeitä:

Puunjuuria Guadeloupella.

Orkideat omassa kasvuympäristössään.

Historiallinen English Habour

Mummo snorklaamassa, ruuhkaa ei riutoilla ollut.

Tämä kaveri katseli kanssamme auringonlaskua autiolla hiekkarannalla Greenlandilla. Ei uskaltanut lähteä iltaretkilleen, kun oltiin leiriydytty aivan sen kolon viereen, kävi vaan aina välillä kurkkaamassa meitä.

13.3. - 1.4. 14  Piton - Bequia - Salt Whistle bay ( Maureau ) - Union Island - Bequia - Marigot bay - Martinique

Vaihteeksi " etelän reissu " ja taas pari viikkoa ankkurissa/ poijussa "dinghy kansana" eli jollalla aina maihin.  Pitää mummon ketteränä, kun svellissä kiipeilee jollasta laiturille ja takaisin reppujen ja ruokakassien kanssa.
Muutama uusi paikka ja tututtuihin vanhoihinkin paikkoihin oli ihan mukava mennä.  Oli helppoa, kun tunsi poijupojat ja tiesi heti mistä tulli, kauppa ja ehkä toimiva netti löytyy.  Tullissa kirjoitetaan käsin kaikki veneen ja miehistön tiedot vanhan mallisille monistuspapereille ja leimat lyödään joka paperiin ja sen jälkeen pääset maahantuloviranomaisten tarkastukseen ja kiire ei ole kellään, no ei meilläkään.
Bequialta löydettiin kilpikonnien kasvattamo, siellä annetaan pienten kuoriutua ja kasvaa sen verran, että niitä ei heti syödä meressä.  Palautus tapahtuu samalle alueelle mistä munat on kerätty ja paikka oli salainen.
Mummo on aloittanut uuden snorklaus harrastuksen ja kävin jo tarkastamassa poijuköydet ja kiinnityksetkin snorkkelilla, yllättävän helppoa, kun alkujännityksestä hengitys onnistuu ja tasaantuu.
Martiniquella ollaan taas, lähinnä asioiden hoidon takia, puhelut on eu hinnoissa ja netti toimii ainakin aijoittain. Välillä on sähköt poikki ja nytkin kuvien lataamiseen meni pari tuntia, joten kärsivällisyys täällä kasvaa, toivottavasti !

Mummouutisia; Tomas nauttii edelleen Brasilian lämmöstä, Touko ja Topi aloittelevat potkulauta ja pyöräily treenejä kevääseen kääntyvässä Kuopiossa. Sen lisäksi, että olen kolminkertainen mummo olen myös yksinkertainen täti ainoan pikkusiskoni Jessican Veeti pojalle, joka tänään täyttää 4 v, ONNEA !
Veeti on reipas maalaispoika, joka 2 v hoiteli omaa ponia viemällä sille taaperokärryllä heiniä, nyt
Veeti on oppinut juuri ajamaan omalla mönkijällä ! Olkaahan varovaisia kaikki pikkupojat omissa puuhissanne !

Yksi tähänastisista lempipaikoista, Salt Whistle Bay, Maureau

ja just kun mummo pääsi snorkkauksen alkuun...

Perhe hedelmä ostoksilla meidän kanssa, Union Islandilla oli ystävällisimmät ihmiset mitä missään on tavattu, oppaat eivät kehuneet turhaan.

Vaikka pieni Karibian " ähky" on päällä, auringon laskuihin ei kyllästy ikinä, Marigot Bay

24.2. - 12.3.2014 St. Pierre ( Martinique ) - Portsmouth ( Dominica ) - Iles des Saintes ( The Saintes ) - Roseau ( Dominica ) - Anse `de Arlet ( Martinique ) - La Marin  ( Martinique )

Taas ollaan täällä Simon "hoidossa", tällä kertaa vhf ja ais yhteydet alkoivat pätkimään, nyt asennetaan lisäantennia.
Tehtiin mielenkiintoinen "pohjoisen" retki ja oltiin yli kaksi viikkoa ankkurissa, joten marinassa olo on nyt luksusta. Yökin menee heräilemättä, kun vene ei koko keinu ja kiiku.
Dominicalla on vielä aitoa karibia tunnelmaa ja kuulemma ainoat alkuperäiset intiaanit asuvat  reservaatissa, noin 2000 ja 200 puhdasveristä. Yksi hienoista vaellusreiteistä kulkee reservaatin läpi.  Seikkailtiin S/Y Calimeran Hannan ja Niken kanssa Indian riverillä ( Calimeran plogissa hyviä kuvia ), poijupoikien rantabileissä sekä kiivettiin kukkulalle ihmettelemään englantilaisten linnoitusta, joka oli kunnostettu eu rahoilla?
Iles des Saintes on pieni ranskalainen paratiisi ja ruoka sen mukaista.  Tavattiin siellä S/Y Moodi, jonka kanssa yhtä matkaa purjehdittiin tänne.  Tuulet ovat saarten välissä reippaita ja puuskaisia, joten reivit päällä koko ajan mennään.  Sää on muuten tavanomaista, eli joka päivä sataa, mutta aurinko kuivattaa paikat nopeasti.  Lämpöä on päivällä  30 ja yöllä  20 astetta ja kyllä vaan yöllä täytyy peittoa päälle etsiä.
Hyvästeltiin eilen S/Y Iroside, joka otti kokan kohti kotia, lisäksi tiedetään kolme suomalaisvenettä, jotka lähtevät St. Martinilta laivaan kohti Englantia.
Tänään tulee kylään S/Y Homelessin porukka, jotka 27 jalkaisella "kodillaan" lähtevät huomenna kohti Panaman kanavaa ja Tyyntä merta, rohkeita nuoria !
Paljon on tätä sosiaalista elämää nyt ollut ja sama meno jatkuu, kun kai etelään jatketaan. Saatiin hunajatilaus S/Y Pantheralta Bequialta ja S/Y Zara toivotti tervetulleeksi Grenadalle.
Mummouutisia; Topista ja Toukosta on tullut oikeita vesipetoja reissun jälkeen.  Toukolla oli tosin uintitauko, kun oli juossut tarhassa seinään ja joutunut kysille nenän tikkaukseen, kolme hoitajaa oli tarvittu, että tikkaus onnistui, olivatkin nimittäneet Toukoa pikku soturiksi, niin paljon oli kampoihin pistänyt.  Topi ilmoitti Skypessä, että tulee takaisin veneelle.  Tomas seisoo jo hetken ilman tukea ja on saanut ensimmäisen hampaan.

Tämä on samba karnevaali aikaa ja tietenkin pienilläkin oli omat kulkueet.
Tytöillä oli rytmi veressä, mutta joitakin poikia näytti meno vähän kyllästyttävän.

Työntekoa Dominikan tyyliin, molemmat hedelmäkauppiaat vetivät täysiä sikeitä ja vähän piti asiakkaiden aina ravistella hereille kaupan tekoon.

Maisemaa napoleonin kukkulalta, Ilets des Saintes

Tämä nyt jostain hyppäsi tähän toisen kerran, mutta olkoon nyt tuplamuistutuksena rennosta menosta....

Iloisten hieman samea silmäisten poijupoikien kanssa kannattaa olla hyvissä väleissä, kun antaa vähän ylimääräistä poijumaksusta ja kylmän oluen, niin katsovat veneen perään, että sinne ei ylimääräisiä vierailijoita poissaolessasi kiipeile!

23.2.14  Martiniquella edelleen

Tomi ja Topi pääsivät lähtemään viikon "jatkoloman" jälkeen takaisin kotiin ja kova ikävä oli ollutkin äitiä ja pikkuveljeä.
Me juutuimme tänne vielä "pienten" veneongelmien kanssa.  Onneksi meillä on täällä ollut apuna Simo Winter, jolta löytyy ratkaisu kaikkiin ongelmiin, voimme todella suositella ystävällistä ja joustavaa palvelua.  Simolta saa myös veneen vuokrattua, jos tänne halajaa, kipparin kera tai ilman, käykääpä sivuilla www.easysailing.fi  !
Huomenna yritetään vihdoin lähteä uusiin maisemiin pohjoista kohti, hyviä vinkkejä on saatu täällä neljättä kauttaan purjehtivalta Rajalan Alilta ja Masalta ja toistakymmentä vuotta täällä charteria purjehtineilta Aino ja Chistian Rezartilta.  Lisäksi seuraamme tiiviisti S/Y Katariinaa, joka purjehtii nyt jo neitsytsaaria kohti meitä edellä.
Tässä vielä vanhoja maisemia ja eikun uusia seikkailua kohti...

Pitonin vuoret

Tobaco cays, meidän vene etuvasemmalla ensimmäinen.

Wallilabou, St.Vincent ja vanhat  elokuva kulissit.

6.1.14 - 8.2. 14 St.Anne - Rodney Bay - Piton - Bequia  - Mustique - Tobago Cays - Bequia - Wallilabou - Marigot Bay - Rodney Bay

On ollut menoa ja meininkiä, että mummo meinasi unohtaa koko tämän blogin, mutta muutama ystävällinen kysely sai piristymään kirjoitteluun. 
Tomi, Ella, Topi ja Touko haettiin Rodney Bayn satamaan taksilla saaren eteläpäässä olevalta lentokentältä, koska lentokentän vieressä olevassa satamassa oli sattunut ikävä veneeseen tapahtunut ryöstömurha tapaus ( kiinnostuneille enemmän tietoa noonsite.com sivuilla ).
Tuulet eivät vaan täällä hellittä, mutta lähdettiin heti veneen tankkauksen jälkeen matkaan, ensin upeaan poijupaikkaan Pitonin vuorten väliin ja sieltä melkoinen merimatka pienille Bequiaan, mutta tosi hienosti pojat selvisivät alkureissun meripahoinvoinnista huolimatta.
Mustiquella meillä oli rajoitettu liikkuminen, koska saarella lomailivat samaan aikaan englannin kuninkaalliset! Paikka on kuuluisa myös monien rocktähtien lomailupaikkana ja kieltämättä saari oli upea, turvallinen ja rauhallinen niillä muutamilla kaduilla missä päästiin kulkemaan.
Loman päätavoite Tobago Cays toteutti toiveet turkoosista merestä, valkoisista hiekkarannoista ja hummerilounaasta rantanuotiolla, kunnes yhtenä aamuna huomattiin Topin selkä täynnä rakkuloita.
Seuraavana päivänä oli diagnoosi jo selvä; vesirokko !
Topi oli tosi reipas "pilkkutaudista" ja kuumeesta huolimatta, mutta mummon ja äidin sydämet meinasivat särkyä.
Tulomatkan eksoottisin paikka oli St.Vincentin Wallilabou, jossa on kuvattu Pirates of the Caribbean.
Kulissit eivät olleet enää voimissaan ja porukka aika epämääräistä, joten ensi kertaa lukittiin luukku kiilojen kera, eikä kenenkään tehnyt mieli maihin.
Marigot Bayssä Tomi ja Ella viettivät hääpäiväänsä Topin kanssa lääkärissä, jossa selvisi, että lentokoneeseen ei voi mennä niin kauan kuin tartuttavia rakkuloita näkyy. Onneksi kuitenkin pääsivät kahdestaan huippuravintolaan Rainforest Hidewayhyn illalla syömään ja oli kuulemma huippu hyvää.
Nyt ollaan jälleen Rodney Bayssä, Ella ja Touko lähtivät eilen ( isojen itkujen kanssa ) Suomeen ja Tomi jäi Topin kanssa tänne odottelemaan viimeisten rakkuloiden kuivumista ja lentolupaa.
Eilen oli myös pitkä skypetys Brasiliaan ( harvinainen nettiyhteys :) ) Tatun, Taisin ja Tomaksen kuulumisista. Tomas konttaa jo kovaa vauhtia ja kiipeilykin alkanut, aika reipasta just 7 kk täyttäneeltä.

Merimatkat väsyttivät, Topi löysi hyvän paikan sprayhoodin suojasta ja Touko äidin sylistä.

Meren pohjaa ja erivärisiä kaloja tutkittiin vesikiikareilla.

Autiolla hiekkaniemellä kilpikonnia etsimässä

Päiväunilla

Isi ja äiti sukeltelemassa, pohjassa uiskenteli mm. paholaisrausku

Rentoa rantaelämää ennen pilkkutautia

Näissä riitti ihmettelemistä

Välillä tarvittiin parhaita kuskeja

Vesi oli lämmintä ( 29 ast ) uintitreeneihin

Tomas harjoittelee myös uintia mummon kanssa toisessa kotimaassaan Brasiliassa

19.12.13 - 05.01.14 Trois Ilets ( Matinique ) - Marigot Bay ( St.Lucia ) - Rodnay Bay ( St.Lucia ) - St.Anne ( Martinique ) - Le Marin ( Martinique ).

Jouluvieraiden totuttua vene elämään lähdettiin jouluaatto purjehdukselle Marigot Bayhin.  Kovaa kyytiä oli ensikertalaisille, vastatuulta 13 m/s ja puuskissa aina vähän enemmän.
Jouluaatto Marigot Bayn poijussa vietettiin "keliä pidellessä"; satoi kaatamalla ja salamoi niin että ulkona olisi aurinkolaseja tarvittu. Jolla täyttyi parissa tunnissa äärimmilleen.  Maihin ei ollut mitään asiaa ja poijumies vei vielä perästä lisäköyden maihin, kertoi, että miesmuistiin ei ole ollut tällaista keliä.  Myöhemmin kuultiin, että ylhäällä oli kylä sortunut ja ihmisiä kuollut, eikä saarelta saanut enää vettä.  Loppu loma meni sitten leppoisammin, toimivan netin löytyminen täällä on vaikeaa ja kun se kuuluu nuorten "perustarpeisiin " niin paikkoja yritettiin valita sen mukaan.
Tomas on aloittanut kiinteän ruuan syönnin ja kuvista päätellen se sujuu "perinteiseen" malliin. Topia ja Toukoa odotellaan tänne kovasti, kyydissä on jo lainarattaat ja housuvaippoja ...
Mummo sai pojilta myös elämänsä parhaan joululahjan sähköpostina, jonka mukaan kaikista mummon seikkailusta huolimatta olen ollut heille maailman paras äiti ! Kyllä aikamoinen itku ja ikävä siitä viestistä tuli.

Veneasumista karibialaiseen tyyliin, huom kannella oleva joulukuusi !

Sademetsään tehdyllä retkelläkin satoi välillä reippaasti ja riippusillat olivat liukkaita.

Jouluvieraiden otteista näkyy, että meno ei aina ollut leppoisaa...
Patu, Pia, Jukka ja Emma.

Jouluaaton puhdas sadevesi käytettiin pyykkäykseen, pyykkipoikana Jukka

Hedelmäkauppias Rodney Bayssä