28.6. - 11.7.14 Matka Terseira - Guernsey ( Beaucette marina ) ja "lorun loppu"

Ylitys alkoi aurinkoisella, lämpimällä ja tyynellä säällä koneella ajaen. Terseira alkoi jäädä häämöttäen taakse. Isoja delfiinejä kävi saattamassa matkaan ja muutamia nukkuvia kilpikonnia lipui ohi, onneksi ei törmätty niihin. Sitten näkyi veneen sivulla todella iso delfiini ( niin aluksi luulin ), mutta se olikin valaan selkä! Kohta kaksi valasta ui veneen edestä ja ne siirtyivät taakse ja seurasivat meitä jonkun matkaa. Hienon näköisiä otuksia ja onneksi eivät tulleet tekemään lähempää tuttavuutta.
Puskettiin aluksi mahdollisimman pohjoiseen ja saatiinkin hyvät tuulet. Kryssikin oli miellyttävää loivassa aallokossa. S/Y Melina hävisi näkyvistä parin päivän jälkeen, mutta pidettiin yhteyttä säiden ja ym. tiedotusten suhteen. Kaikki tuulensuunnat ja purjevariaatiot tuli kokeiltua ja aivan hieno purjehduslegi tästä tuli, vain parina pv:nä noin puoli vrk.tta ajettiin koneella.
1200 nm ja 9 pv, sekä nappi ajoitus tähän marinaan, johon pääsee vain +-3 h HW (yläveden). Sisääntulo n. 8 m kapeasta väylästä kallioiden välistä mainingissa oli huima. Paikka on entinen saksalaisten sukellusveneiden tukikohta ja todella suojaisa. Pieni satama, satamakonttorirakennus ja sen alakerrassa kai saaren paras ravintola, muutamia taloja ja kasvihuoneita, ei muuta. Yllätys olikin, kun ravintolassa ensimmäinen tarjoilija kertoi äitinsä olevan suomalainen ja seuraava puolasta kotoisin oleva tarjoilija tuli ihmettelemään mitä suomalaiselle mäkihypylle on tapahtunut. Uskomattomin täällä kuulluista elämän tarinoista oli naapuriveneen englantilainen daami, joka oli viime keväänä jäänyt leskeksi, viidennen kerran! Oikea musta leski !

Ympyrä Atlannin kierrokselta on sulkeutunut, ohitimme tämän paikan noin vuosi sitten. Aikamoinen opintomatka tämä on ollut niin itseensä, purjehtimiseen ja moneen, moneen muuhun asiaan...
Tähän on hyvä lopettaa tämä blogi, koska paikat ja jutut alkavat toistaa itseään.

Kiitos kaikille seuranneille mielenkiinnosta, käyntejä blogissa oli tähän mennessä 12 458 kpl.
Aivan upeita ihmisiä täällä on tavattu ja kiitetään seurasta ja avusta Martiniquelta Aino ja Christian Retzartia sekä Simo Winteriä, sekä aivan uskomatonta määrää suomalaisia purjehtija seikkailijoita, joiden kanssa tavattiin ja osan matkaa yhdessä purjehdittiin. Suluissa seikkailun jatkajat ja blogin kirjoittajat.

S/Y Katariinan, Sinikka ja Ilkka ( blogi )
S/Y Panthera, Maiju ja Juha ( blogi ja seikkailu jatkuu syksyllä -14 Karibialla )
S/Y Calimera, Hanna ja Nikke ( blogi )
S/Y Zara, Iiris ja Hannu ( blogi )
S/Y Eclipse, Ali ja Masa
S/Y Ironside, Pirjo ja Masa
S/Y Dreamcatsher, Tanja ja Jani ( blogi ja seikkailevat ilman aikaisempaa purjehduskokemusta katamaraanilla tyynellä merellä, huimaa, rohkeaa menoa... )
S/Y Homeless, Jonnu ja Mikko
S/Y Moodi, Leila ja Jerry
S/Y Clipper nitehawk, Tuukka
S/Y Merida, Iida ja Masa (blogi )
S/Y Melina, Elina ja Ilkka ( upea maailmanympäri purjehdus blogi !)

Superkiitokset vielä säämies Pepelle Hankoon ja Pantheran Maijulle ja Juhalle, jotka pitivät meidät hyvissä säissä vaativilla ylityksillä.
Erikoiskiitokset X-yachtin Robille, joka väsymättä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa auttoi meitä koko matkan.

Syksyllä kunhan kotiin päästään yritän tehdä vielä koosteen kommelluksista, kokemuksista ja kuvista, että muistaisin sitten hurjia meritarinoita kertoa ja siksi siis omistan tämän blogin kaikille pikkupojille:
Veetille, Topille, Toukolle Ja Tomakselle.

Tuon verran vaan kerkesin valaasta saada kuvaan, jännitys kyllä vaikutti kuvaamisnopeuteen.

Tässä laivasulkeisia kanaalista. Meidän alus toi musta ja noin 6 nm näytti lähimmät alukset eli samanlainen laivameri oli koko ajan kauempana ympärillä. Lisäksi kalastaja alukset vaihtoivat koko ajan suuntaa. Ei paljon parina viimeisenä yönä nukuttu.

Huima sisääntulo Beaucette marinaan.

Aurinko laski aina pilveen ja "vihreä väläys" on siis vieläkin kokematta.












Mummomerellä 

 

26.6.14 Angra Do Heroismossa edelleen

Lähtö onkin vaikeaa, sää muuttuu joka pv ja nyt taas näytti, että oltaisiin heti jouduttu kylmiin, koviin pohjoistuuliin ja lähtöä lykättiin lauantaiksi, ainakin tänään näyttäisi siltä, että kelit silloin paranee. Samana päivänä lähtee myös Ironside ja Melina, Zara jää vielä odottelemaan uusia vantteja.
Viime blogista unohtui lähtötohinoissa mummouutiset;
Topista on kasvanut omatoiminen poika ja hyvä leikinohjaaja pikkuveli Toukolle, joka alkaa olla myös kova höpöttämään. Tomas kävelee jo reippaasti ja täyttää 2.7.  1 v, joten paljon, paljon Onnea Tomakselle silloin, koska mummo on varmaan taas merellä. Tätin Veeti ajelee kovasti mönkijällä, jos ei ole jäähyllä, on kuulemma vähän vaahteramäen eemelin vikaa :)

Kerrankin netti toimii täällä baarissa hyvin, kaikki nimittäin katsovat portugalin jalismatsia ja kaistoja on siis auki...
Terceidan seinätaidetta tässä.

Upeat hevoset ja ratsastajat härkäareenalla esittäytymässä.

Aina ei härän taltuttaminen onnistunut miesvoimin, pari kertaa pyörähteli miehiä sorkkien alla ja yksi vietiin paareilla pois areenalta, huimaa touhua !

Ettei olisi pelkkää härkää, niin tässä vielä kulkueen "prinsessa"

25.6.14 Angra Do Heroismo, Terceida

Täällä Unescon suojelukaupungissa on aika hurahtanut nopeasti.  Suojelukohteen 30 v juhlat kestävät 10 päivää ja ohjelmaa riittää joka päivälle.  "Juhannustansseissakin" jaksettiin tanssia aamutunneille saakka, esiintymislava on tuossa parinsadan metrin päässä veneestä. Hieno kaupunki, hyvää ruokaa ja immeiset ystävällisiä, lämmintä, halpaa... Miten täältä voi lähteä pohjoiseen päin?

Tässä vielä Hortassa, purjehtijoiden maailman kuulussa Peter Cafe Sportissa, josta myös löytyi Kuopion Pursiseuran viiri, tuttuja nimiä oli ainakin Joke, Joni, Möykky jne...

Sateenkaari ja "merikarhu" matkalla Terceidaan

Toinen toistaan upeampia katuparaateja oli joka ilta, tuntui, että kaikki saaren asukkaat olivat mukana paraateissa, ketä oli yleisössä ?

Täällä ei härkäareenalla tapeta härkiä, niin mummokin pystyi katsomaan. Ratsastajat ja hevoset olivat huippu taitavia !

Härkäjuoksua kaduilla oli joka päivä eri paikoissa. Paikalliset nuoret pääsivät kokeilemaan taitojaan ja rohkeuttaan härän kanssa.
Hienoja käsitöitä myös esiteltiin ikkunoista.

Tässä otetaan härkää sarvista ja niin pitää meidänkin tehdä ja huomenna jatkamme matkaa...
Tavoitteena on englannin kanaalisaaret,
spottia laitetaan taas päivittäin,
ruokaa on varattu noin kymmeneksi päiväksi.

14.6.14  Azorit, Faial, Horta

Täällä on nyt viikko elvytty ylityksestä.  1900 nm ja 14 päivää matkaa tehtiin "seuramatkana" S/Y Ironsiden kanssa.  Passailtiin vauhteja niin, että oltiin koko ajan vhf yhteydessä. Pohdittiin yhdessä reittisuunnitelmaa, Ironside antoi "laivavaroituksia" ja meiltä tuli säätietoja. Sää piti ottaa satelliitin kautta joka päivä, koska matalat ja tyynet liikkuivat nopeaan. Matka meni hyvin, pari vähän kuoppasempaa päivää ja yksi täysin tyyni, pääsääntöisesti hyvää pursituulta.  Päivät olivat yllättävän lämpimiä, ihan pikinikelit ! Yöt sitten niin kylmiä, että vahtivuorot hoidettiin sisältä käsin. Tähystellessä yöllä oli turvallista  nähdä kaverin mastovalo ja sitten eikun torkkumaan. Toki parhaasta unesta vahtiin nousu oli välillä niin rankkaa ja tuntui, että eihän tässä ole järjen häivää.
Keli on täällä kuin suomen kesässä, sataa ja paistaa, villapuseroa on pitänyt päälle laittaa.
Saaria on yhteensä 9 kpl ja suunnitellaan seuraavaan saareen siirtymistä ehkä huomenna...

Mummouutisiin kuuluu, että kaikki pikkupojat ovat vähän flunssaa sairastelleet. Touko täyttää
huomenna 2 v , Paljon, paljon ONNEA !

Ylityskaverimme Ironside täysin purjein.

Valaita liikkuu täällä paljon, mutta onneksi ei tällaista nähty. Delfiinit kävi moikkaamassa melkein joka pv ja "portugalin sotalaivoja" näkyi myös yksittäin, mutta ei laivastona.

Hortan kaikki muurit ja aallonmurtajat ovat täynnä taidetta, maalamatta jättäminen tietää kuulemma huonoa onnea.

Tässä yksi erikoisemmista, aidot bokserit oli epoksoitu aallonmurtajaan.

Matu ja mummo työn touhussa, katsotaanhan ensi blogiin tuliko julkaisukelpoista jälkeä.

11.5. - 23.5. 14 St.Martin - Bermuda

Tuulet toi tänne Bermudalle, onneksi, huisin hieno paikka !
Matkaan meni 6 vuorokautta ja oli mukavin "ylitys" tähän mennessä.  Sopiva sivutuuli ja aallokko maltillista.  Täysikuu valaisi yöt ja saatiin omat vahtivuorot ( 3 h ) aina munakellon kanssa torkuttua, joten univelkaa ei tullut.
Täällä on ilma vielä lämmin, mutta ei kuuma.  Luonto erikoista ja värikästä.  Kaikki paikat siistiä ja vanhat talot kunnostettu viimeisen päälle.  Tunnelma rento ja kaikki tervehtivät toisiaan, todella ihania ihmisiä joka paikassa.
Leikitty oikeita turisteja ja tehty retkiä kävellen, bussilla ja lautalla.  Kuvatkin sitten tällä kertaa oikeita turistikuvia.
Tästä menee usein yli matalapaineita ja nyt yksi sellainen yllä, joten matkaa jatketaan ensi viikolla.
Mummouutisiin kuuluu, että Tomas kävelee kohta, Toukosta on tullut oikea ruojake, mutta Topi on onneksi kilttinä ainakin vielä :)

Talot upeita, tässä fillari talo

Rannikon kivikkoa, joka jatkuu pitkälle ympäri saarta.  Tänne oli navikoitava tarkkaan.

Suomalaiset ovat vallanneet Bermudan, lauttaretkellä pääkaupunki Hamiltoniin.
Miehistöt veneistä; S/Y Ironside, S/Y Meriida, S/Y Melina, S/Y Zara ja S/Y Paloma X.

St. George, satama jossa oltiin.

Dockyardin "takassa"

Puistopicnikillä Hamiltonissa

Hamiltonin Katedraali

29.4.- 10.4.14  Nevis - St. Barthelemy - Ile Fourchue - St.Martin ja lähtö Atlannin ylitykseen

Karibian kierros on nyt ohi ja mieli haikea. Paljon on nähty, mutta paljon jäi myös näkemättä. Kaikki saaret ovat olleet erilaisia; luonto, tunnelma, ihmiset, jopa saaret tuoksuvat erilaiselta niitä lähestyessä. Monet saarista kuuluvat vielä entisille valloittajilleen mm. Ranskalle, Englannille ja Hollannille ja osa on itsenäistynyt. Historiat saarilla ovat mielenkiintoisia esim. St.Barts, joka oli 1784 - 1878 kuulunut Ruotsille! Saarella on vieläkin ruotsin kielisiä katujen nimiä ja talot kuin saaristosta, tosin vähän värikkäämpiä.
Paluu Suomeen on edessä. Paljon oli suunnitelmia tänne tullessa; Tyynimeri, Brasilia, toinen kausi täällä, mutta aikaa olisi tarvittu paljon, paljon enemmän, kuin nyt on mahdollista. Veneen jättäminen tänne ei myöskään tunnu mielekkäältä, kun paluuaikataulusta ei ole tietoa. Aikatauluja täällä ei pitäisi olla.
Jää nyt sitten onneksi vielä jotain josta haaveilla pimeinä talvi-iltoina.
Edessä on haastetta; Azoreille on 2200 mailia ja keli voi olla myräkästä täysin tyyneen. Ensin mennään suoraan pohjoiseen, tuulia hakemaan. Polttoainetta riittää 700 mailille, joten tuulia päin on mentävä myräköiden uhallakin. Eli viikon päästä kylmenee, villatamineet on purettu vakuumeista, missä olivat säilyneet onneksi hyvin.
Mummouutisiin siis kuuluu, että mummo palaa mummoilun ja työn pariin. Tomas on jo Suomessa ja Topi ja Touko rakentavat terassia kesäiltoja varten. Tätin Veeti oli kasvanut nelivuotistarkastuksessa 110 senttiseksi !
Lähtö on hu tai ma, täällä on ollut sateista ja ensimmäiset Karibian ukkosetkin jyrähdelleet.
Spottia laitetaan joka päivä, joten sieltä voi seurata matkan edistymistä.
Seuraava päivitys siis toivottavasti noin kolmen viikon päästä, molempia jännittää kovasti!

Purjehduskisoja Antigualla riittää joka viikolle huhtikuussa.

Ile Fourchue oli karun kaunis asumaton saari, vuohet olivat aikanaan syöneet sen putipuhtaaksi ja  vasta nyt oli alkanut vähän vihreää kasvamaan.

Lähtösatamassa, meidän vasemmalla puolella s/y Zara, lisäksi samoihin aikoihin täältä lähtee suomalaisia s/y Ironside, s/y Merida ja upean maapallon kierron tehnyt s/y Melina

2.4. - 28.4. 14  St.Pierre ( Martinique ) - Portsmouth ( Dominica ) - Deshaies ( Guadeloupe ) - Falmouth, Green Island, Jolly Harbour, Green Bird Island, Deep Bay ( Antigua )

Täällä on parhaat ( huhti-touko ) purjehduskuukaudet menossa.  Tuulet ovat rauhoittuneet, ollen alta kymppiä ja tasaisia, voi kun vieraat olisivat päässeet nauttimaan näistä unelmakeleistä!  Ankkurissa oloa on tosin välillä rajoittanut Bermudan myrskyistä johtuvat pohjoisen svellit, jotka ovat isoja ja pitkiä.  Merellä ne ei haittaa, mutta ankkurissa vene keinuu niin, että koko ajan pitää olla toinen käsi kiinni jossain ja yölläkin on kiilattava itsensä paikoilleen.
Lämpöä riittää ja kun vesikin on 30 asteista voi siellä tutkia riuttojen pohjia kauemminkin.
Antiguan riutat tuli tutkittua, hienoja paikkoja, vesi kirkasta ja turkoosia.  Surullista on, että koralli on pääosin kuollutta ja harmaata.  Hieman eloa löytyi Great Bird Islandin riutoilta ja parhaat värikkäiden kalojen bongaukset Deep Bayn edustalla olevasta Andein Hylystä.  Alus oli uponnut yli 100 vuotta sitten, mutta hylky erottui selvästi ja sen suojassa asustelevat kalat.
Korallin kuolemaan on kuulemma syynä "puhdistaja" papukaija kalan ylikalastus ja tietysti ilmaston muutos.  Mummo liittyy Green Peaceen heti kotiin palattua !
Mummouutisia; Tomas suunnittelee Suomeen paluuta, Topi harjoittelee kuperkeikkoja ja Touko aakkosia !
Jatkosuunnitelmat selviävät parin viikon päästä ja tässä vielä muutamia Karibian ihmeitä:

Puunjuuria Guadeloupella.

Orkideat omassa kasvuympäristössään.

Historiallinen English Habour

Mummo snorklaamassa, ruuhkaa ei riutoilla ollut.

Tämä kaveri katseli kanssamme auringonlaskua autiolla hiekkarannalla Greenlandilla. Ei uskaltanut lähteä iltaretkilleen, kun oltiin leiriydytty aivan sen kolon viereen, kävi vaan aina välillä kurkkaamassa meitä.